Veteraanipäivä Kokemäellä 2016
Veteraanien perinteen vaaliminen on sodanjälkeisten sukupolvien vastuulla. Nuoret miehet ja naiset ottivat vastuun Isänmaamme turvallisuudesta ja itsenäisyydestä. Valitettavasti kunnioitus ja kiitos heitä kohtaan hävettävän vähäistä. Valtakunnallisten suurten juhlien lisäksi ”kotirintamalla” pidettävät juhlat eivät heille kuuluvaa arvostusta. Paikallislehdistön tiedottaminen oli valitettavan vähäistä.
Juhlan juontajan Paavo Valtasen avaussanat
Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit, arvoisat lotat, hyvät kutsuvieraat
- huhtikuuta, siis tänään, on Lapin sodan päättymisen vuosipäivä, on kansallinen veteraanipäivä.
Siitä on siis tarkalleen 71 vuotta kun Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27.huhtikuuta 1945, joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan vuoristoarmeijan sotilasta vetäytyi Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.
Suomessa sotaveteraaneiksi kutsutaan miehiä, jotka osallistuivat talvisotaan, jatkosotaan tai Lapin sotaan. Myös Lotta Svärd -järjestössä sota-aikana palvelleita naisia kutsutaan sotaveteraaneiksi. Tietenkin edellytyksenä on ollut selviytyminen hengissä sodasta.
Tänä vuonna aikakirjassa kääntyy uusi sivu veteraanien sukupuolessa.Tämän vuoden aikana naisten osuus ylittää miesten osuuden.
Keskuudessamme elää noin 22 000 henkilöä, joilla on omakohtainen kokemus maamme puolustamisesta vuosina Talvisodassa, jatkosodassa ja viimeisenä Lapin sodassa vuosina1939-1945. Näistä veteraaneista on noin 3000 sotainvalidia. Keski-ikä on jo yli 90 vuotta.
Muistutuksena, että vuosina 1939-1945 käytyihin sotiimme osallistui noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Joka kahdeksas heistä menehtyi sodassa.
Sotaveteraaneista halutaan joskus luoda ihannekuvaa sankareina, mutta melankolinen luonteenlaatumme luo juhlan ilmeen ja näin kansallista veteraanipäivää ei vietetä voitonjuhlana, vaan sillä on rauhanomainen luonne.
Seuraavaksi tämän juhlan avaa kapunginjohtaja Reijo Siltala ja sen jälkeen
Tervehdyssanat lausuu kappalainen Veikko Ruusuvuori.
Kunniamerkkien jakaminen:
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (SVR) perustettiin valtionhoitaja Gustav Mannerheimin päätöksellä 28. (tammikuuta 1919. korvaamaan samalla päivämäärällä keskeytetyn Vapaudenristin ritarikunnan toiminta. )
Ritarikunnan sääntöjen mukaan kunniamerkkejä annetaan isänmaan palveluksessa ansioituneille henkilöille.
Ritarikunta on sekä siviili- että sotilasritarikunta. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Suurmestarina toimii tasavallan presidentti.
Kunniamerkki on yrjönristi, jonka keskuksessa on ruusu. Ristin sakaroiden välissä on Suomen leijonan pää kohotettuine miekkoineen.
Tässä tilaisuudessa luovutetaan 14 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali ja loput 5 oli estyneitä saapumaan ja heille kunniamerkit luovutetaan myöhemmin saajan kanssa sovitusti.
Saanen pyytää Kokemäen kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juhani Seppälän ja Kokemäen seurakunnan kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Eeva-Liisa Tuomisen. Avustajaksi pyydän Kokemäen Sotaveteraanien varapuheenjohtaja Eero Reikon.
Kunniamerkkien saajina ovat
Elvi, Hulttinen Unto, Kannisto Helli Helena, Koivunen Heikki, Kopo Olavi, Krekula Vappu, Kuusisto Aila Elvi, Laukkanen Martta, Lehtimäki Toivo, Nänimäinen Einari, Patjas Matti Johannes, Perkonen Martti, Pessi Irja Katri, Pihlava Heikki Johannes, Puonti Vilho Salomo, Ruohomaa Lempi Helvi Helena, Vuorio Lempi Ilona, Sannamo Aini Anita, Witikkala Elli
Kunniamerkkien jaon jälkeen esiintyivät Mauri Vesanto, jota säesti Jari Ketola.
Siniristilippumme liehuu veteraanien uhrautumisten ansiosta.
Mauri Vesanto ja Jari Ketola esiintyivät veteraanijuhlassa.
Kuvassa veteraanijuhlassa palkittuja veteraaneja.
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki