• Moldova, virallisesti Moldovan tasavalta, 2018

    28.09.2018 · · 0

    Moldova, virallisesti Moldovan tasavalta. Valitsin matkakohteeksi yhden Euroopan kummallisimman maan, Moldovan, jossa turisteja on vähän ja massaturismista ei ole tietoakaan. Nykyinen Moldova ja siitä edelleen irtautunut Transnistria syntyivät Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Maan pääkaupunki on Chisinau. Moldovan rajanaapureina ovat Romania ja Ukraina. Moldova on siis yksi Euroopan pienimmistä valtiosta. Maan erottaa Romaniasta rajajoki Prut, joka yhtyy Tonavaan lähellä sen Mustaanmereen laskevaa suistoa. Toinen tärkeä rajajoki on idempänä virtaava Dnestr, joka erottaa maan itänaapurista Ukrainasta. Vastuullisena matkajärjestäjänä oli Olympia matkatoimisto. Lähtö Helsingistä oli mukavasti iltapäivällä klo 14.45. Lentoyhtiönä oli Ukraine International Airlines. Lennot olivat jo menomatkalla menoo-paluumatkoja, koska lensimme Moldovan yli Istanbuliin ja muutaman tunnin odotuksen jälkeen palasimme Moldovaan Chisinaun lentokentälle. Rajamuodollisuudet passintarkastuksen osalta olivat joustavia ja pienenä lentokenttänä se tarjosi matkalaukut nopeasti kuljettimelle. Matkalaukut mukana aloitimme matkan Chisinaun keskustan ensimmäisen luokan Radisson Blu Leogrand –hotelliin. Seuraavana aamuna lähdimme ryhmänä tutustumaan Chisinaun keskustaan paikallisoppaan ja matkatoimiston oppaan johdolla. Pääkadun varrelta näimme pääpostin ja riemukaareen ja tietenkin tutustuimme paikalliseen toriin. Kävelyretki jatkui pääkadun vartta katedraalipuiston ohitse ja riemukaaren alitse kohti Chisinaun keskuspuistoon, jossa oli upean suihkulähteen lisäksi suuri määrä muotokuvia. Chisinaun katedraali oli seuraava tutustumiskohde. Kierroksen jälkeen vaihdoimme vähän paikallista rahaa. Rahanvaihtopisteitä on runsaasti ja niiden kurssit ovat lähellä toisiaan. Yhdellä eurolla sai 19.7232 Moldovan leitä. Ensimmäisenä iltana menimme läheiseen ravintolaan, jossa nautimme illallisen paikallisen viinin ja neljän soittajan myötä. Kaikki olivat hyviä. Kolmantena vierailupäivänä siirryimme bussilla kumpuilevissa viinitarhojen reunustamissa maisemissa Orheiul Vechin historialliselle ja arkeologiselle alueelle. Teiden varsilla paikallisen asukkaat keräsivät puista saksanpähkinöitä luvalla, koska tiealue on valtion aluetta ja kaikkien keruualuetta. Orheiul Vechi sijaitsi upealla luonnonkauniilla paikalla Rautjoen kallioisella harjanteella. Tutustuimme ensin alueen tärkeimpään nähtävyyteen, luolaluostariin. Ortodoksimunkit louhivat luostarin kallioon jo keskiajalla ja se pysyi asuttuna aina 1700-luvulle asti. Vuonna 1996 luostari kunnostettiin nykyasuunsa. Luostarilta avautuva maisema jokilaaksoon oli henkeäsalpaavan kaunis. Vierailu kalliojyrkänteen reunalla olevalle luostariin oli vaikuttava kokemus. Ikkuna-aukoista tuleva valo ja luostarien munkkien ystävällinen käytös sai taas kerran kunnioittamaan munkkeja ja heidän vakaumustaan. Vierailimme läheisessä kuvauksellisessa Butucenin pikkukylässä. Saimme tutustua paikallisen perheen viehättävään kotiin ja sitten pääsimme kokeilemaan perinteistä moldovalaista ruoanlaittoa ja söimme myös lounaan Butucenissa. Pikkuruinen Moldova on yksi Euroopan kummallisimmista maista. Viininviljely on ollut jo kauan Moldovan tärkeä elinkeino ja tästä syystä kävimme maistelemassa paikallisia viinejä Cricovan viinikellareissa. Moldova tunnetaan sekä viineistään että kuohuviineistään ja neuvostoaikoina Moldovaa kutsuttiin leikkisästi ”Neuvostoliiton viinitarhaksi”. Lounaan jälkeen tutustuimme maan tunnetuimpiin viinikellareihin Cricovassa. Cricovan viinikellarit on louhittu kalkkikiveen ja niiden mikroilmasto soveltuu erinomaisesti viinin kypsytykseen ja säilytykseen. Sokkeloisilla viinikellariluolastoilla on pituutta kaiken kaikkiaan noin 120 km. Legendan mukaan vuonna 1966 Neuvostoliiton juhlittu kosmonauttisankari Juri Gagarin eksyi viinikellareihin ja löysi tiensä takaisin maan pinnalle vasta kahden päivän kuluttua. Matkustimme sähköautolla luolan syvyyksiin ja nyt oli tarpeen pukeutua lämpimästi. Cricovan opas kertoi asiantuntevasti viinin valmistuksesta ja hän maistatteli juomia tehtaan kuuluisia juomia. Cricovan viinejä oli mahdollista ostaa myös paikan päältä kotiin viemisiksi. Moldovalaiset ovat ystävällisiä ja maan kauniit maisemat ja perinteinen ruokakulttuuri tarjoavat elämyksiä. Tämän saatoimme todeta lähtöillallisella, jossa myös musiikkia tarjolla. Chisinaun hintataso on suomalaisittain edullinen, joten tuliaisostosten tekemistäkään ei kannattanut unohtaa. Useat liikkeet ja tavaratalot olivat avoinna myös sunnuntaisin. Seuraavana päivänä teimme matkan Transnistriaan, josta voitte katsella kuvia osoitteesta http://paavonpolut.fi/transnistria-2018/ Viimeisen vierailupäivän aamuna hotelli mahdollisti varhaisaamiaisen, joten saatoimme aloittaa kotimatkan hyvillä mielin ja täysin vatsoin. Ensivierailumme Moldovaan ansaitsi kiitettävän arvosanan.

  • Transnistria 2018

    24.09.2018 · · 0

    Tein syysmatkan piskuiseen ja köyhään Moldovaan, sen pääkaupunkiin Chisinauhun. Sieltä osallistuin opastettuun päiväretkeen Transnistrian pääkaupunkiin Tiraspoliin. Myöhemmin Moldovan matkasta lisää sivullani, mutta tässä keskityn tämän erikoisen matkakohteen kuvaamiseen. Lähdetietona oppaiden kertomukset ja Wikipedia. Bussilla tähän noin 70 km matkaan kului noin 1,5 tuntia sisältäen rajamuodollisuudet, jotka tällä kertaa olivat mennen tullen joustavia. Menomatkalla piti nousta bussista rajatarkastukseen ja passilla ”kirjautua” Transnistriaan. Jokaiselle annettiin pieni paperilappu, jossa passin numeron ja nimen lisäksi oli tärkeä tieto eli kellonaika, jolloin piti poistua maasta. Se oli melko tarkkaan kymmenen tuntia ja sinä aikana sakon uhalla oli poistuttava maasta. Käytännössä tämä pieni paperilappu on siis maksuton maahantulokortti, joka pitää luovuttaa maasta poistuttaessa. Hukatusta lapusta joutuu maksamaan sakon, jonka suuruus vaihtelee mielivaltaisesti. Olisi siellä voinut myös yöpyä hotellissa, hostellissa tai kotimajoituksessa, mutta silloin pitää muistaa käydä sakon uhalla rekisteröitymässä paikallisessa maahanmuuttovirastossa. Tällä kertaa paluumatkalla rajavartija tervehtimällä antoi bussin jatkaa Moldovaan. Monet Moldovan Chisinaussa vierailevat lähtevät päiväretkelle yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneeseen noin 200 km pitkään ja 20 km leveään Ukrainaan rajoittuvaan alueeseen. Yksikään maa ei kuitenkaan ole tunnustanut Transnistriaa. Alueen 130.000 asukkaan pääkaupunki Tiraspol Lenin-patsaineen ja panssarivaunuineen muistutti Neuvostoliiton aikoja. On muistutettava, että Suomen Ulkoministeriö ei suosittele matkustamista Transnistriaan. Siellä on oma hallinto, valuutta, posti, armeija, passi- ja rajatarkastukset, mutta siitä huolimatta yksikään YK:n jäsenmaa ei ole tunnustanut maata itsenäiseksi valtioksi. Transnistria julistautui siis itsenäiseksi Moldosvasta syyskuussa 1990 ja elokussa 1991 Moldova julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta. Kesällä konflikti päättyi alueelle sijoitetun Venäjän asevoimien 14. Armeijan väliintuloon. Nimi Transnistria tulee alueen sijainnista Dnestr-joen (moldovaksi Nistru) takana, siis Moldovasta katsottuna. Asukkaiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviolta siellä asuu runsas puoli miljoonaa asukasta. Bruttokansantuote on paikallisen hallinnon tietojen mukaan vähän enemmän kuin Moldovassa, joka on Euroopan köyhimpiä maita. Aiemmin alueen yritykset olivat kaikki aluehallinnon omistuksessa, mutta nykyään on myös yksityisiä yrityksiä. Tiraspolissa on suuri tekstiilitehdas Tirotex ja alkoholijuomia valmistava Kvint. Paikallisen konjakkipullon sai mukaansa 60 ruplalla eli maksoi 3 euroa. Vähittäiskaupan alalla toimii Shefiff. Lisää tästä mielenkiitoisesta yrityksestä on https://fi.wikipedia.org/wiki/Shefiff Alueella on käytössä oma valuutta Transnistrian rupla. Raha on vapaasti vaihdettava, mutta käytännössä vain Transnistriassa. Matkailijoille Transnistria on mielenkiintoinen ja osittain hämmentävä kohde. Transnistriassa aika vaikutta pysähtyneen. Vierailu sinne on kuin aikamatka Neuvostoliittoon. Suosituin vierailupaikka on Transnistrian pääkaupunki Tiraspol, jossa asuu lähes 130.00 ihmistä maan noin puolesta miljoonasta asukkaasta. Toisin kuin Moldovan eloisa pääkaupunki Chisinau, Tiraspol on rauhallinen, hiljainen ja tyhjän oloinen leveine katuineen. Joka puolella on nähtävissä neuvostoajan rakennuksia ja muistomerkkejä, kuten Lenin-patsaita. Siistit kadut ovat tyypillisesti nimetty neuvostojohtajien mukaan. Kaduilla näkyy myös venäläismielinen propaganda. Moldovassa käytetään latinalaisia aakkosia, mutta Transnistrian puolella kyrillisin kirjaimin kirjoitetut kyltit ja bussikylkiteippaukset julistavat, kuinka alueen tulevaisuus on yhdessä Venäjän kanssa. Propaganda vaikuttaa purevan, sillä kansanäänestyksen mukaan noin 70% väestöstä haluaa alueen liittyvän Venäjään. Liittyminen on hankalaa, koska alue ei rajoita mistään Venäjään. Hintatason on suomalaisittain erittäin edullinen. Kansainvälisiä luottokortteja ei hyväksytä, joten mukaan kannattaa varata käteistä. Postikortin lähettäminen onnistui Tiraspolin postista ja korttiin piti ostaa kahdet kortit, ensin Moldovaan ja sieltä sitten kohti Pohjolaa. Todettakoon, että Moldovalta kortti tuli muutamassa päivässä ja Transnistriasta viikossa. Transnistriassa on syytä ongelmien välttämiseksi noudattaa muutamia sääntöjä. Vetelehtiminen virastorakennusten läheisyydessä ei ole suotavaa, samoin julkisella paikalla juopottelu on kielletty. Samoin valokuvauksen suhteen kannattaa olla tarkkana, jotta muistikortteja ei tyhjennetä tai jopa joudu menettämään kameransa. Sotilaita, tarkastuspisteitä ja Bender-Tiraspol –siltaa ei saa valokuvata. Kuvauskielto koske myös parlamenttia, hallintorakennusta sekä KGB:n taloa. Joidenkin rakennusten edustalla valokuvauskiellosta ilmoitetaan kylteillä, osa tulee vain tietää. Transnistriaan on turvallista matkustaa normaalia varovaisuutta noudattaen.

  • Rosvopaistitapahtuma 2018

    23.09.2018 · · 0

    Rosvopaistitapahtuma sai yllättävän jatkon Sotiemme veteraanit saivat yllätyskutsun rosvopaistitapahtumaan Pöytyän urheilutalolle 23.8.2018. Finnairin lentävä henkilöstö päätti yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa kutsua sotiemme veteraanit jo perinteeksi muodostuneeseen rosvopaistitapahtumaan. Torstaina 23.8.2018 vietettiin Pöytyän Urheilutalolla perinteistä rosvopaistitapahtumaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueen veteraaneille. Rosvopaistitapahtumat piti loppua viime vuoteen, mutta tänä vuonna järjestäjinä toimineet Finnairin lentävä henkilöstö, Puolustusvoimat ja Pöytyän kunta päättivät toisin ja kutsuivat veteraaneja yhteiseen kesäjuhlaan Pöytyän urheilutalolle. Tilaisuuden alussa juhlasaliin tuotiin varushenkilöiden toimesta veteraanijärjestöjen liput, jotka kunnioittavat tilaisuutta koko juhlan ajan. Varsinainen juhla aloitettiin kenttäpiispa Pekka Särkiön pitämällä hartaudella ja hän myös sytytti kynttilän vuoden aikana edesmenneiden veteraanien muistolle. Järjestelyissä mukana olleen Pöytyän kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Anu Helin. Iltapäivän ohjelma oli tutun turvallinen ja esiintyjinä olivat aiemmistakin rosvopaistitapahtumista tutut Eino Grönin johdolla. Eino Grön sai tutuilla lauluillaan ja solistiyhtye Jermun säestyksellä myös tanssijat liikkeelle ja erityinen kiitos veteraanien tanssittajille, varushenkilöille ja muillekin järjestelyihin osallistujille. Muusta ohjelmasta vastasi Tuija Saura lotta-asussaan ja Ilkka Halonen solistiyhtye Jermun solistina. Uudesta-Seelannista tuotu lammas oli murean ja maukkaan rosvopaistin raaka-aineena. Rosvopaistin lisukkeena ollut leipäjuusto muodosti hyvän aterian leivän ja maistuvan ruokajuoman kera. Lisäksi tarjoiluun itseoikeutetusti kuului sotilaskotisisarten tarjoamat makeat munkkikahvit. Perinteiseen tapaan juhlassa oli taas arpojen myyntiä ja arvontaa sekä ansioituneiden henkilöiden muistamiset. Rosvopaistitapahtuman vanhinta osallistujaa 102 vuotiasta Tarmo Ahtia, 101 vuotiasta Kaisa Palmenia ja 100 vuotta täyttänyttä Markus Aaltosta muistettiin kuohujuomalla. Rosvopaistikiertueen alussa 1992 Suomessa oli elossa noin 265.000 veteraania ja tällä hetkellä kunniakansalaisia on joukossamme enää alle 20.000. Erityisesti Finnairin lentävä henkilöstö ansaitsee suuret kiitokset veteraanien hyväksi tehdystä valtavasta työpanoksesta ja erityinen kiitos kuuluu tapahtumien pääorganisaattorina toimineelle lentopurseri Kalevi Rönnqvistille, joka tälläkin kertaa keventävien juttujen ohella sai juhlijoiden suupielet hymyyn. Tällä kertaa kukaan ei enää todennut juhlien olleen viimeiset, vaan veteraanit toivoivat ja uskovat perinteen jatkuvan ainakin ensi vuonna.

  • Seutukunnallinen kirkkopäivä Merikarvialla 14.6.2018

    22.09.2018 · · 0

    Merikarvialla vietettiin torstaina kesäkuun 14. päivänä Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli "Kas kaunista on sovinto veljesten keskuudessa” (Psalmi 13) Merikarvian Sotaveteraaniyhdistys järjesti onnistuneesti yhdessä paikallisten Sotaveraani-, Sotainvalidi-, Rintamaveteraaniyhdistysten sekä Kaatuneiden omaisten järjestön kanssa Satakunnan alueen seutukunnallisten kirkkopäivien tapahtumien järjestelyt. Kirkkopäivä aloitettiin vuonna 1899 valmistuneessa Merikarvian puukirkossa. Kirkko on yksi Suomen suurimmista kirkoista, jossa on istumapaikkoja 2400–2500:lle hengelle. Kirkkoon oli saapunut osanottajia koko Satakunnan alueelta lähes 300 henkilöä. Liturgina ja saarnaajana toimi Merikarvian seurakunnan kirkkoherra Tom Broberg, joka piti myös saarnan. Kanttorina oli Antti Virtalaine, tekstinlukijoina olivat Kirsi Mattila ja Jorma Rinne ja ehtoollisessa avustivat Leena Härmä, Anssi Joutsenlahti ja Jussi Pelto-Piri. Messun päätteeksi kirkkoherra Tom Broberg lähetti seppelpartion, Oiva Hännikäinen, Anja Ranta ja Erkki Vanhatalo sankarihaudalle. Kunniavartiossa olivat Merikarvian Reserviupseerien res. kapteeni Heikki Moilanen (vas) ja res. yliluutnantti Ari Kuuskeri. Messun jälkeen vieraille tarjottiin erittäin maukas kalakeitto ja ruokailu sujui joustavasti. Ruokailun jälkeen palattiin Merikarvian kirkkoon viettämään päiväjuhlaa, johon tervetulleeksi toivotti kirkkoherra Tom Broberg esitellen samalla kauniin Merikarvian kirkon. Kansanlaulusävelmiä Suomesta esittivät Elli-Nora Rintamäen, Nelli Tähkäsen ja Leevi Lindgrenin esittäminä ja Maria Lindgren säestämänä, näiden jälkeen Merikarvian kunnan tervehdyksen juhlaan toi vs. Kunnanjohtaja Kimmo Puolitaival. Ennen mieliinpainuvaa rovasti Väinö Reinilän juhlapuhetta Terhikki Lammenranta ???? lauloi kauniin laulun; heijastus, säestäjänä oli Maria Lindgren. Juha Salmen johtamana Merikarvian mieslaulajat esiintyivät useaan kertaan. Jumalanpalveluksen mieslaulajat olivat virsilaulun tukena, sankarihaudalla seppeleenlaskun aikana ja päiväjuhlassa saimme kuulla kappaleet Pojat raitilla, Oi terve Pohjola ja Suomen laulu. Juhla päättyi puheenjohtaja Tapio Kampin päätössanojen ja kiitosten jälkeen perinteisesti suvivirteen. Seuraava seutukunnallinen kirkkopäivä järjestetään 13.6.2019 Eurajoella.