Karibian loistoristeily 2016

10 yön all inclusive -loistoristeily Costa Celiziosan risteilijällä. Florida – Bahamasaaret –Dominikaaninen tasavalta – Jamaika – Ceymansaaret – Honduras – Meksiko – Florida Matkaan sisältyi 1)reittilennot Helsinki – Miami – Helsinki 2)lentokenttäkuljetukset 3)ruoka- ja juomatarjoilut 4)ohjelmat laivalla 5)suomalaisen matkaoppaan palvelut

 

 

 

 

Menomatka Miamiin

Torstaiaamuna klo 2.35 lähtö lentokentälle ja matka Volvo V60 Cross Countrilla sujui mukavasti ja onneksi vältin kehä III poliisipartion tutkan ajamalla rauhallisesti. Ajoimme perinteiseen tapaan automme http://www.lentoparkki.fi/  ja sieltä bussilla kakkosterminaaliin.

Netissä lennolle kirjautuminen ei onnistunut, mutta British Airbusin tiskillä saimme hyvää palvelua nuorella virkailijalta ja liput kirjoitettiin suoraan Miamiin. Lento lähti täsmälleen oikeaan aikaan ja lensimme aikataulun mukaisesti ja olimme Heathrowin kentällä klo 9.00.https://fi.wikipedia.org/wiki/Heathrow%E2%80%99n_lentoasema

Koska matkalaukut menivät suoraan, niin ainoastaan käsimatkatavaroiden kanssa liikkuminen tuntui mukavalta, kunnes turvatarkastuksen jälkeen tuli kauhun hetkiä.

Käsimatkatavaroissa ollut kamerani https://fi.wikipedia.org/wiki/Canon_EOS_5D_Mark_III

herätti turvatarkastajien mielenkiinnon ja kaikki käsimatkatavarani siirrettiin erikoistarkastukseen. Tarkastaja pyysi avaamaan lentolaukkuni ja nostamaan kaikki laukussani olleet tavarani pöydälle sekä avaamaan suojuksessa olleet kamera- ja objektiivi paketit. Pyysi poistamaan linssisuojat ja tämän jälkeen laitteet kävivät tarkan turvallisuuskäsittelyn. Kun ei mitään löytynyt tarkastaja pyysi pakkaamaan laukkuuni tavarat ja kysyi jatkolentoani. Selvitin sen ja olin lähdössä jatkamaan jatkolennon terminaaliin.

Vaimoni huomasi passini ja matkalippuni kadonneen. Palasin tarkastajan luokse ja kysyin häneltä passiani. Hän ei tiennyt ja pyysin kysymään esimieltään ja niin teinkin. Hän ei tietenkään tiennyt, mutta lähti selvittämään. Menin sitten itse läpivalaisukoneen käyttäjältä kysymään asiakirjojani. Hän ei tiennyt, mutta ryhtyi toimenpiteisiin ja aivan samaan aikaan hänen kanssaan näimme rullakuljettimen rullien välillä lentolippuni väpättävän. Läpivalaisulaitteen poistoaukon suojana olleet kumiläpät olivat heittäneet passini ja lippuni pois laatikosta, johon ne pyydettiin laittamaan. Vielä oli pieni ongelma saada ne pois sieltä. Sykkeeni laski ja pintaan noussut tuskan hiki kuivui vähitellen pois ja saatoimme jatkaa terminaaliin 3.

Odotimme lähes 5 tuntia jatkolennon lähtöä. Näin isolla kentällä on kuitenkin hyvä, että on riittävästi siirtymäaikaa. Sitten olikin vuorossa suurin lentokone, jossa olen ollut. Airbus 380, jossa oli tilaa 525 matkustajalle ja siinä oli koko rungon pituudelta toinen kerros. Paikkamme oli koneen peräosassa. Henkilökuntaa oli runsaasti ja palvelu oli loistavaa. Kävimme tutustumassa myös lentokoneen toisessa kerroksessa ja sekin oli melkoinen kokemus.

Lentokone lensi vakaasti ja kaikki toiminnot olivat kiitettäviä, vaikka nousu viivästyikin puolisen tuntia.

Saapuminen ja maahantulojärjestelyt Miamin kentällä olivat mieleenpainuvia. Olimme etukäteen täyttäneet ja maksaneet ESTA asiakirjat, joten saatoimme ohittaa ensimmäiset automaatit ja pääsimme suoraan automaateille, josta saimme hankalien passintarkastuksen, sormenjälkitunnistuksen ja valokuvauksen jälkeen kuitin ESTAn hankinnasta.

Koneessa olimme täyttäneet jo maahantulolomakkeen, onneksi. Seuraavaksi oli vuorossa varsinainen maahantulotarkastus, jossa oli pitkät jonot. Tarkastuksessa otettiin molempien käsien sormenjäljet ja taas kuvattiin ja nyt ilman silmälaseja. Nyt saimme leiman passiin ja saatoimme siirtyä ottamaan matkalaukkuja vastaan. Ne olikin jo nostettu pois kuljettimelta lattialle odottamaan. Niihin kiinnitettiin matkatoimistolta saadut nimilaput.

Loistoristelijät matkatoimiston lähettämä oli ylimalkainen maahantulon osalta. Osa meistä oli pihalla kuin lumiukko. http://www.loistoristeilyt.fi/fi/node/184303

Costan toimijat ottivat meidät terminaalissa vastaan ja meidät siirrettiin pitkän kävelymatkan jälkeen isoon bussiin ja kolmen vartin matka matka kohti Flodiran Port Evergladesia alkoi.

http://www.porteverglades.net/cruising/

Satamassa auton alaosassa olleet matkalaukut siirrettiin kuljetuskoreihin, mutta sinne laitettiin vastoin tahtoamme myös käsimatkatavaramme, joissa ei ollut niitä matkatoimiston tarroja. Tämä aiheuttikin sekaannusta ja toinen käsimatkatavaramme oli hetken aikaa hukassa. Tiukkojen vaatimusten ja ystäväavun turvin saimme laukun käsiimme, mutta turvallisuusharjoitusta emme ehtineet ensimmäisenä iltana tekemään, vaan se jäi seuraavaan aamuun.

Olimme pettyneitä, kun meille luvattu oppaiden tapaaminen laivaan saapuessa oli puppua. Olisimme tarvinneet heitä, kun tulimme juuri ennen klo 23 ja laukkumme oli hukassa. Kolmesta oppaasta yhden olisi luullut ehtivät ottamaan meidät vastaan, kun noin 60 suomalaisen ryhmä oli pahasta lentokenttäsekoilujen takia myöhässä.

Costa kortilla saimme yömyssyt ja poikkesimme hytin parvekkeelle ihailemaan kuutamoa. Pitkän 27 tuntia kestäneen matkan jälkeen mennä nukkumaan ja kyllä uni jo maistuikin. Kello olikin silloin Suomessa jo aamukahdeksan.

2. Bahaman pääkaupunki, Nassau   tuloaika 12:00 PM  —- lähtöaika 06:00

Bahaman liittovaltio eli Bahama on Atlantin valtameressä sijaitseva saarivaltio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahamalla on asukkaita vähän yli 300 000 ja se sijaitsee Kuuban ja Flodiran välissä. Saarilla käy vuosittain miljoonia turisteja. Bahama on suosittu laivojen mukavuuslippumaa

Risteilyn ensimmäisenä vierailukohteena on Nassau, joka on Bahaman pääkaupunki. Nassau sijaitsee Bahamasaarten New Providence -pääsaarella. Se on maan suurin kaupunki ja talouselämän ja kulttuurin keskus ja asukasluvuksi arvioidaan 244 400.

Heräsimme ensimmäisenä laiva-aamuna hyvissä ajoin ja pitkän lentomatkan jälkeen maistui aamioainen kannella 9. Aamupäivällä oli vielä matkanjärjestäjän tervetuliaistilaisuus, jossa kerrottiin päivän retkeilykohteesta ja toimintatavoista laivoista poistumiseen ja paluuseen. Laivassa EI MAKSETA MITÄÄN RAHALLA. Käypä raha on vain Costa-kortti.

Iltapäivällä oli siis kahden tunnin bussiretki Bahaman suurimpaan saareen. Liikuimme varsin komeilla busseilla. Ensimmäisenä kohteena oli mahtava Atlantis hotelli akvaarioineen ja kattomaalauksineen. Ihailimme hotellia ensin ulkopuolelta ja uskaltauduimme mennä rohkeasti sisälle, mutta usealla poistuminen olikin vaativa tehtävä, kun ei ollut Atlantis –hotellin hotellikorttia.

Hotellin kalleimmat huoneistot ovat varattuja jo neljäksi vuodeksi eteenpäin ja hintataso oli kohtuullinen noin 25.000€/vrk ja vähintään 4 vrk paketti tulee ottaa. Paradise-saarella ovat vierailleet useat julkkikset, kuten golf-tähti Tiger Woods.

Kävimme ihailemassa myös saaren hiekkarantoja ja Nassaun linnoitusta.

Kiertoajelun päätteeksi teimme kävelykierroksen kaupungin pääkadulla. Laivaan noustessa tarkastetaan laukut ja alkoholijuomat otetaan säilytykseen ja ne luovutetaan risteilyn loppuvaiheessa. Kuitenkin pieni määrä tuliaisjuomia sai viedä laivaan.

Laivan palveluista ja ohjelmasta sekä risteilyn arvioinnista kirjoitan meripäivän kohdalla enemmän, mutta oikein mukavaa nauttia laivan kannella kahvista hyvien leivonnaisten kera. Olimme varanneet illalliset ensimmäiseen kattaukseen, joka ainakin alkuvaiheessa tuntui järkevältä.

Matkanjärjestäjän maksullisen retken arvosana on enintään 5 asteikolla 10. Arvosanaa alensi satamassa retkelle lähtöä viivyttänyt neuvonpito matkanjärjestäjän ja paikallisten oppaiden välillä sekä pysähdysten sovittujen aikataulujen paha pettäminen, joka aiheutti kiirettä laivaan siirtymisessä. Lisäksi retkiohjelman kohteissa käynneistä käytiin huutoäänestys, jolloin ehkä saaren paras nähtävyytenä oleva linnoitus juostiin kiireellä läpi.

 

 

 

At Sea.

Merellä edetään matkan aikana yhteensä 5800 km. On siis ensimmäinen meripäivä ja vähän tietoja tästä risteilyaluksesta. Laivalla oli nyt 2826 matkustajaa ja miehistöä oli 921.

Costa Deliziosa on Costa Crocieren omistama risteilyalusalus, joka valmistui vuonna 2010 Italiassa ja on rekisteröity Italian Genovaan. Alus on 292 metriä pitkä ja 32,3 metriä leveä. Bruttotonneja on 92 720. Neljä suurempaa dieseliä ja kaksi pienempää dieseliä toimivat aluksen virtalähteinä ja kehittävät 23,6 solmun nopeuden, joskin risteilynopeutena käytetään yleensä 21,6 solmua. Alus on ensimmäisiä koko maailmassa, joissa virtaa laivan toimintojen pyörittämiseen voidaan ottaa satamassa sähköverkosta, jolloin laivan ei tarvitse pyörittää omia generaattoreitaan.

Aluksella on neljä ravintolaa ja 11 baaria ja kaksikerroksinen Samsara Spa on aluksen hemmottelupalvelujen keskus. Porealtaita on neljä, ja niitä täydentää kolme muuta uima-allasta. Costa Deliziosalla on myös kolme kerrosta kattava teatteri ja erillinen 4D-elokuvateatteri.

Seuraavaksi olikin ensimmäinen meripäivä, jolloin oli mahdollisuus levätä pois lentomatkan rasitukset ja saatoimme tottua aikaeroon, joka oli nyt 7 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Matkan aikana kelloja siirretään useaan otteeseen.

Aurinko paistoi ja siinäpä sitten sai ihon punottamaan ja kasvoille väriä. Parvekkeella oleva lämpömittarimme näytti +27 Celsiusastetta.

Iltapäivällä ollut retki-info seuraavan päivän retkeen Dominikaaniseen tasavaltaan herätti mielenkiintoa uuden kohtaamiseen.

Laivalla on paljon ohjelmaa ja syömiseen ja juomiseen oli paikkoja yllin kyllin tarjolla. Costa-kortilla sai juomat maksutta, kunhan tilatessa piti huolen, että juoman kohdalla ei ollut tähtimerkkiä. Tällöin juoma muuttui kokonaan maksulliseksi.

Laivalla oli myös maksullisia hoitopalveluja, kuten hieronnat ja tietenkin laivassa oli paljon erikoisliikkeitä.

Risteilymme ensimmäinen gaala-illallinen omassa pöydässä omalla paikalla oman tarjoilijan ja saman pöytäseuran kanssa toi kerran päivän hetken, jossa kokosimme päivän tapahtumat. Ruokalistoilla oli päivittäin vaihtuva ruokalistan teema. Ruokalistalta saattoi valita niin etu,- väli, kuin pääruoka monesta vaihtoehdosta. Samaa koski myös jälkiruokaa. Salaattivaihtoehdot olivat valitettavasti illasta samat. Illallisen jälkeen suunnattiin kohti nurkkausta viihtyisän ravintolan lepotuoliin kahville ja konjakille.

Jokaiseen iltaan kuuluva ohjelmallinen ilta kutsui seuraamaan show-esitystä, jonka vaihdoimme muutamaan tangoaskeleeseen parketilla ja sen jälkeen taas uni maistui.

Laitan vielä muutaman kuvan harmaahaikarasta ja kukasta eiliseltä päivältä.

 

 

 

 

 

Dominikaaninen tasavalta, Puerto Plata, Amber Cove Saavuimme 8:00 AM  —-lähdimme 03:00PM

Kaikissa kohdemaissa on tietenkin oma itsenäinen valuutta, siitä huolimatta turistin maksuvälineenä oli USD. Useissa paikoissa kuitenkin vaihtoraha maksettiin paikallisena valuuttana ja saimme edellisenä päivänä tiedon vaihtokurssista, joka mm Dominikaanisen tasavallan kohdalla oli 1 USD = 45,52 DOP ja 1€ = 49,32 Pesoa.

Dominikaaninen tasavalta on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Dominikaaninen tasavalta käsittää pääosin Hispaniolan saaren itäosan, läntistä osaa hallitsee Haitin valtio. Vuoristoisen valtion pääkaupunki on Santo Domingo. Puerto Plata on Dominikaanisen tasavallan pohjoisrannikolla sijaitseva kaupunki. Sen asukasluku on 90 000. Kaupunki saa tulonsa pääosin matkailusta.

Dominikaanisessa tasavallassa on 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Dominikaanisen tasavallan kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin. Siellä kasvaa yli 300 kämmekkälajia ja 5 600 muuta kasvilajia. Eläimistöön kuuluu krokotiileja, leguaaneja ja 254 lintulajia. Palmulainen on Dominikaanisen tasavallan kansallislintu.

Risteilyaluksemme pysähtyi Amber Cove nimisessä pinessä satamassa, joka sijaitsee Puerto Platan länsipuolella. Tässä oli risteilyvieraille aika viihtyisä pikku kauppakeskus ja kylä rakennettu, jossa oli täysin jäljitelty Puerto Plata kaupungin tyyliä. Taloissa oli kauppoja ja baareja. Siirryimme jalan pitkähkön laiturin jälkeen terminaalin läpi satama-alueelta valtatien varteen, koska matkajärjestäjämme bussi ei saanut tulla noutamaan meitä satama-alueelta, mutta iltapäivällä saattoi tuoda meidät sinne. Laiturin matkalle oli saanut tippiä vastaan polkupyöräkuljetuksen, joka vain harvat käyttivät.

Paikallisoppaana meillä oli tehtävänsä osaava Elvis. Matkalla pysähdyimme rantakadulla meren rannan kuvaustauolle ja joillekin maistui paikallisolutkin.

Ensimmäinen matkakohde oli saaren suurimpiin rommitehtaisiin kuuluva Brugal rommitehdas. Sunnuntai oli tehtaalla vapaapäivä, jolloin tehdassalissa ei ollut työntekijöitä. Siitä huolimatta tehdashallissa ei saanut ottaa valokuvia. Rommitehdas tuotti työaikana noin 125 litraa rommia minuutissa, josta viestiin menee vain 20%. Ostin yhden pullon tuliaisiksi ja tietenkin maistiaiset saimme ja tietoiskun rommin valmistuksesta ja näin meille selvisi miten rommia on aloitettu valmistamaan ja miten sitä nykyään valmistetaan. Tutustumiskierroksen aikana saatiin myös maistaa rommia. Oli tummaa ja vaalea rommia sekä vanhaa ja hieman nuorempaa rommia. Seuraavaksi menimme rannikolle, jossa sijaitsee San Felipe linnoitus. Linnake rakennettiin jo 1560-1570 luvulla suojaamaan kaupunkia merirosvoilta ja kaappareilta. Nykyään linnoituksessa on pieni museo, joka puistoalueineen oli saatettu siistiin kuntoon. Linnakkeen ulkopuolella oli paljon miehiä, siis kaikki olivat miehiä, matkamuistomyyjinä, mutta hintataso oli korkea.

Tämän jälkeen suuntasimme keskuspuistoon ja pikaisesti kävelimme katolisen kirkon läpi ja suuntasimme pientä katua pitkin korutehtaan myymälään. Keskuspuistossa valmisteltiin karnevaalitapahtumaa ja siksi paikalla oli runsaasti poliiseja. Poliisi seurasi ryhmämme kulkua sivukadulla ja jokaisessa risteyksessä oli poliisi pysäyttämässä muun liikenteen.

Korujen pääraaka-aineena saaren vuoristossa oleva arvokas larimaar kiveä, jota ei ole missään muualla. Myös meripihkakoruja tai näiden materiaalien yhdistelmiä käytettiin korujen valmistamisessa. Paikalliseen tapaan liikkeessä tarjottiin asiakkaille rommia ja tämä toistuu muissakin liikkeissä. Kaupassa tuotteilla oli hintalaput, mutta siitä huolimatta hinnoissa oli aina tinkimisen varaa ja myyjä piti tinkimistä jopa kohteliaana eleenä.

Myös sikaritehtaassa oli mahdollisuus käydä, mutta sen jätin väliin, koska olin tutustunut sikarien valmistukseen aikanaan Kuuban matkalla. Tuliaisina sikari on kuitenkin tietystä syystä matkalaukussani.

Vaikka bussimme ei saanut hakea ryhmäämme terminaalialueelta, niin sillä oli kuitenkin lupa tuoda meidät takaisin. Retken arvosana on 8/10 ja miinuksena oli edelleen pysähdysten aikataulutusten epämääräisyys, jolloin pitää turhaan odotella ja meni arvokasta tutustumisaikaa hukkaan. Plussana arvosanaa nosti siisti iso bussi ja siinä oleva Wifi yhteys.

Illallisen pukukoodi oli Informal ja niinpä se näkyi rentona pukeutumisena laivalla myös illan aikana. Miehistöesittelyn tai oikeastaan laivan johdon esittelyn aikana saattoi havaita hyvin kansainvälinen rekrytoinnin, koska italian lisäksi kansallisuuksia oli paljon.

 

 

 

Jamaika, Ocho Rios Saavuimme 12:00 AM —-lähdimme 06:00PM

Aamun valjettua oli perinteiseen tapaan taivas pilvien verhoama, vaikkakin ilma oli jo hyvin lämmin. Laiva saapui pikkasta ennen puolta päivää Jamaican pienelle paikkakunnalle, Ocho Rios. Jamaika on saarivaltio Kuuban eteläpuolella ja Haitin länsipuolella. ”Karibianmeren helmeksi” kutsuttu Jamaika tunnetaan muun muassa reggae-musiikin kehtona. Jamaikan 2,9 miljoonasta asukkaasta valtaosa on tummaihoisia, ja afrikkalaisuus näkyy enemmän kuin muilla Karibian saarilla.

Karibian kolmanneksi suurimman saaren keskellä kulkeva vuorijono jakaa saaren kosteaan ja rehevään pohjoispuoleen sekä kuivempaan eteläpuoleen. Hurrikaanit ja maanjäristykset aiheuttavat ajoittain tuhoja. Vesi on uurtanut monia luolia saaren paksuun kalkkikivikerrokseen.

Aamupäivällä matkan ainoat sadekuurot pelottelivat meidät pois aurinkokannelta sateen suojaan ja lounasta nauttiessa saatoimme seurata laivan lipumista laituriin. Erityisesti oli hienoa katsella kotkien kaartelua satamasta ylös nousevan vuoriston yläpuolella. Niitä oli kymmeniä samaan aikaan näkyvissä.

Noin tunti laivan sataman kiinnittymisen jälkeen ryhmämme retkeläisten oli tarkoitus lähteä laivasta ulkona odottaviin busseihin. Valitettavasti yksi retkelle lähtijöistä oli kadonnut ja häntä etsittiin, kunnes kadonnut lammas löytyi. Tällä kertaa retken aikataulu petti jo ennen kuin retki oli edes alkanut.

Suuri ryhmäkoko ja pikkasen leväperäisen johtamisen myötä aikaa kului hyvin paljon. Matkalla Ocho Riosin lähellä olevan Dunn-joen kuohuja katselemaan pysähdyimme ostamaan tossuja, jotka ovat välttämättömiä kahlaamisessa ja myös uinnissa näin välttäen merisiilin aiheuttaman vamman.

Myymälästä johtuen siinä kului aikaa runsaasti. Muutaman kilometrin matkaan laivasta putouksille kesti luvattoman kauan ja asioita kerrattiin moneen moneen kertaan.

Oppaiden tekstissä oli maininta, jonka mukaan lisämaksusta saattoi lähteä kahlaamaan putoukset alhaalta ylös. Laivalla matkanjohtajan retkiesittelyssä todettiin, että retki on varsinaisesti juuri kahlaaminen ja siihen keskityttiin ja muut retkeläiset jäivät oman jotenkin sivuosaan.

Tälläkin kertaa retkikohteen aikataulu petti pahan kerran ja ajoissa tulleet ja autossa istujat pettyivät pitkään odotteluun, koska muutakin tekemistä olisi ollut.

Liian moneen kertaan käytiin samoja asioita. Retki-infossa olisi pitänyt kertoa nämä ja jokainen voisi lukea maan historiasta itse. Oleellista olisi tuoda niissä toimintaohjeet retkellä, jotta retken aikana aikaa ei jaaritteluun.

Oppailla oli turhan vähän paikallistuntemusta ja arviointeja ajan kulumisesta. Ei riitä se, että kysytään aina oliks kivaa.

Kahluupaikka oli hieno paikka ja kävely portilta alas merenrantaan kului viitisen minuuttia. Rannalla oli huippuhieno uimaranta ja siellä monet vilvoittelivatkin itseään. Näissä maisemissa on tehty ensimmäinen James Bond elo Dr. No (Tohtori Ei) ja pääosassa oli tietenkin Jean Connery

Ryhmästä löytyi useita rohkeita, jotka päättivät lähteä kahlaamaan koskea ylös. Suoritus oli niin haastava, että kaikki retkeläiset eivät olisi selviytyneet siitä, en ainakaan minä.

Sieltä siirryttiin aivan sataman vieressä olevaan pieneen kauppakeskukseen, jossa sai maistella sekä kahvia että rommia.

Erityisesti miellytti suojatien ylityksen turvaajina olevat ”turvamiehet”, jotka pysäyttivät autoilijat, jos suojatietä pitkin oli henkilö ylittämässä katua.

Retken arviointina annan rohkeasti 7/10. Arvosanaa pudotti taas retkioppaiden lapselliset höpinät ja ajankäytön hallinnan puute, olisi pitänyt alun perin antaa kaikille reilusti aikaa retkeilyyn ja uintiin. Onks kivaa, onks hyvin… on matkailijoiden aliarvioimista. Puisto oli kylläkin miellyttävä.

Illalla laivalla oli gaalaillan teemana valkoinen väri ja se myös näkyi. Ruoka oli taas hyvää. Laivanyhtiön palkkalistoilla oli useita valokuvaajia ja valokuvia otettiin paljon. Jos olisin ottanut kaikki meistä otetut kuvat, niin olisin saanut pulittaa siitä noin sata euroa. Yhtään kuvaa en ostanut.

Illallisen jälkeen ja altaalla oli juhlat, jossa päivätanssit jatkuivat yötansseihin.

 

 

 

 

Ceyman –saaret Saavuimme9:00 AM  —-lähdimme 08:00PM

 

Caymansaaret on kolmen korallisaaren muodostama alue Kuuban eteläpuolella. Saarten pinta-ala 259 km² ja asukkaita on 54400. Pääkaupunki on George Town. Rahayksikkönä on Caymansaarten dollari (KYD), joka on sidottu Yhdysvaltain dollariin kurssilla 1 KYD = 1,20 USD.

Caymansaarelaisten asukaskohtainen bruttokansantuote on maailman 14. korkein ja Caymansaaret on tunnettu veroparatiisina, koska se ei peri veroja sen paremmin asukkailtaan kuin yrityksiltään ja jonka takia sinne on rekisteröitynyt runsaasti ulkomaisia yrityksiä ja muuttanut runsaasti veropakolaisia. Caymansaarilla sijaitseekin enemmän rekisteröityjä yrityksiä kuin on asukkaita. Caymansaaret on myös merkittävä finanssikeskus ja saaret ovatkin maailman viidenneksi merkittävin pankkikeskus.

Cyclura lewisi on siniharmaa leguaani ja se on Caymansaarten kansalliseläin. On muuten yksi vanhimmaksi elävistä liskoista.

Saarta lähestyttiin aamuhämärässä ja saaren ulkopuolelle olikin jo yksi risteilyalus odottamassa aamun valkenemista.

Aamiaisen jälkeen rahanvaihtotiskille vaihtamaan eurot dollareiksi ja sitten hakemaan vuoronumeroa, jonka perusteella sai kuljetuksen tämän risteilyn viimeiselle saarelle, koska seuraava kohde Honruras onkin jo mantereen puolella.

 

Vuoronumerolla ei ollut kovin suurta merkitystä, vaan veneet täytettiin jonon mukaisesti ja haettuja numerolappuja ei katsottu. Ne olivatkin vain kontrollipapereita. Costa kortti oli tärkeämpi asiakirja ja tietenkin passi, kuten myöhemmin ilmenee.

Satamaan saavuttua paikalliset yrittäjät ja yksittäiset palveluntarjoajat pyrkivät suoramarkkinoinnilla saamaan asiakkaita kiertoajelulle tai tutustumiskohteisiin sopuhintaan. Satamasta saadun kartan avulla kiertelimme jalan saarella ja poikettiin myös upealle hiekkarannalle.

Uimaan emme merisiilien pelossa emme uskaltautuneet, vaan kävelimme kengät jalassa rannalla. Kadun varrella olevissa putiikeissa poikkesimme. Hintataso oli melko korkea. Jo etukäteen päätimme lähettää ystäville postikortit juuri tältä saarelta. Postikortteja oli kovasti kaupan, mutta valitettavasti postimerkit piti hakea paikallisesta postista. Postissa oli tuulahdus Suomen postin vuosikymmen sitten olleesta palveluperiaatteista. Cayman-saarten postimerkit ja postista saatava kortit olivat kauniita. Filatelia -palvelutiski oli asiallinen ja palvelu oli hyvää.

Poikkesimme syömään lounasta paikkaan, josta saimme WiFi-yhteyden Suomeen ja tärkeimmät kuulumiset ja viestimiset tuli hoidettua. Ruoka oli erittäin suolaista, joten erittäin lämpimän sään tuomaan janolisään tuli vielä suolalisä. Samalla tuli nautittua matkan ensimmäiset ranskalaiset.

Ruokailijoiden ystävinä oli sielläkin puluja ja paikallisia naakkoja.

 

Päivän aikana näimme lintuja ja liskoja ja tulipa niistä otettua muutamia kuviakin. Rannoilla oli mielenkiintoisia rapuja, jotka kaivautuivat hiekkaan.

Iltapäivällä palasimme pieneen satamaan ja huomasin hukanneeni Costa-korttini. En vaan sitä löytänyt ja epäilin pudottaneeni sen. Turvamiehen puhelu laivaan ja mukana ollut passini ja tyhjä korttikotelo mahdollistivat sujuvasti veneeseen pääsyni. Laivaan tullessa minusta tiedettiin ja pääsin helposti laivaan ja tälläkään kertaa pieni määrä tuliaisjuomia sai viedä laivaan. Costa käytti yhteysaluksina paikallisia yrittäjiä.

Useita risteilyaluksia oli tuonut matkailijoita tutustumaan saaren tapahtumiin.

Aluksemme lähti Caymansaaren tuntumasta pimeyden laskeuduttua.

 

 

 

 

 

Toinen meripäivä

Toinen meripäivän aloitimme kakkoskannen a la Carte –aamiaisella, jossa oli tarjolla paljon erilaisia aamiaisvaihtoehtoja. Aamiaisen jälkeen saattoi ottaa vatsalääkettä varmuuden vuoksi ja samalla voi todeta, että pienintäkään nipistystä vatsassa ollut koko matkan aikana.

Lounaalla valitsimme italialaistyyppisen valikoiman lautaselle, eli pastaa ja pizzaa tällä kertaa runsaasti. Sitten vaan saattoi odotella iltapäiväkahvia ja herkullisia kahvileipiä. Erityinen kiitos menee hedelmäpöydälle ja erityisesti erilaiset melonit olivat maukkaita.

Iltapäivällä oli Seiska –lehden tarjoama Bingo, jossa onnistuin ensimmäisenä saamaan kolme riviä täyteen ja sain samalla mukavat tuliaiset. Rommikakku maistuu varmaan vielä kotonakin. Ennen illallista saimme vielä tietoiskun huomisesta kohteesta, mutta siitä lisää seuraavassa.

Meripäivä oli risteilymme lämpimin, aivan kuin siirryttäessä Karibian saarilta mantereelle ja meripäivän aikana seurasimme niin kaloja kuin lintujakin. Pelikaani seurasi meitä koko päivä, samoin pääskyset. Myös muita lintuja oli seuranamme. Pienet lentokalat kulkivat pitkiä matkoja vedenpinnan yläpuolella ja juuri näitä linnut yrittivät pyydystää. Myös noin 10 delfiinin parvi kävi meitä tervehtimässä.

Päivän aikana sain matkakirjani, perinteisen Vares –kirjani, luetuksi ja vaihdoin toimistossa sen uuteen, josta varmaan osa jää kotimaahan.

Koko päivän avoimella merellä aavaa katsoessa arvostukseni Hjalliksen yksinpurjehduksesta nousi ja meillä oli sentään loistokeli.

Illallisteemana oli Trobical, joka sopi tälle päivälle oikein hyvin ja sain heti käyttöä Jamaikasta ostetulle paidalle.

Tämän päivän kuvamateriaaliksi laitan matkan aikana kuvaamani linnut. Odotan nimivinkkejä, ovatko samoja kuin minun tunnistukseni.

 

Honduras, Roatan            Saavuimme 7:00 AM  —- lähdimme 06:00PM

Lämpötila edelleen lähes 30 astetta.

Tänään matkakohteena on noin 8 miljoonan asukkaan Hondurasin tasavalta eli Honduras. Sen rajanaapureina ovat Guatemala, El Salvador ja Nigaragua. Maan pääkaupunki on Tegucigalpa.

Sotilasvalta, korruptio, suuret tuloerot, rikokset ja luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet siihen, että Honduras on yksi Keski-Amerikan turvattomimmista ja vähiten kehittyneistä maista. Puolet väestöstä elää köyhyydessä ja minimikuukausipalkka on 170 euroa^.

Historiallisesti maassa on tuotettu lähinnä kahvia ja banaaneja, mutta 20 viime vuoden aikana talous on laajentunut myös muihin tuotteisiin kuten viljeltyihin katkarapuihin, meloneihin ja öljypalmuun, sekä vaate- ja kokoonpanoalan maquila-tehtaisiin, jotka tuovat materiaalinsa verovapaasti ja tullitta Yhdysvalloista ja vievät tuotteet sinne takaisin. Maassa on myös laajat puu- ja mineraalivarat, mutta kaskiviljely ja laittomat hakkuut tuhoavat metsiä. Noin 20 prosenttia maan valuuttatuloista tulee ulkomailla, lähinnä Yhdysvalloissa asuvien perheenjäsenten lähettämistä avustuksista.

Saavuimme aamuseitsemältä Hondurasin Roatan saarelle. Costa terminaalia lähestyttäessä oli näkyvissä matalikolle ajautuneiden ja haaksirikkoutuneiden laivojen pahoin suolavedessä syöpyneitä teräsrunkoja. Aamiainen syötiin katsellen katsellen kotkien kaartelua hyvinkin lähellä.

Roatanin saari Hondurasin parempaa aluetta. Kaikki ovat täällä lukutaitoisia ja rikollisuutta on vähemmän. Saarella on oma lentokenttä. Ansiotaso on keskimäärin 400€ kuukaudessa ja polttoaine maksaa 5€/gallona eli on Suomen hinnoissa.

Poistuimme laivasta kuten normaalisti A-kannelta ja siirryimme ”terminaalin” kautta kuljetukseen, jossa näkyi ainakin jossakin määrin Hondurasin korruptoitunut järjestelmä. Linja-autot odottivat meitä kilometrin päässä, johon meidät kuljetettiin pikkubusseilla. Virallinen syy oli se, että bussit eivät jaksa nousta rannasta mäkeä ylös. Kuitenkin retken aikana noustiin huomattavasti jyrkempiä mäkiä ylös. On näköjään omia ”vastuualueita” tai reviirejä.

Ensimmäisenä kohteena oli tutustua saaren vehreään ja värikkääseen eläinmaailmaan saaren perhospuistossa, jonne noustiin mutkaista, jyrkkää ja kapeaa tietä ylös. Perhosia oli 17 erilaista lajia, jotka olivat melko pienessä tarhassa. Saimme kuulla mielenkiintoisen esityksen perhosen elinkaaresta ja muutaman kuvankin sain otettua. Samassa kohteessa oli myös mielenkiintoisia lintuja ja apinoita.

Sieltä matka jatkui Carambolan kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli kuin olisi ollut sademetsässä. Puutarhuri itse esitteli omaa puutarhaansa suurella innolla. Erittäin hieno kohde

Tämän jälkeen siirrettiin saaren länsipäähän pieneen West Endin sukeltajakylään, joka on erittäin suosittu sukelluspaikka. Nyt oli pieni hetki seurata paikallisten elämää ja liikkumista. Monet poikkesivat terasseille ja niistä sai Wifi-yhteyden tarjoilijan kirjoittamana.

Retki oli ehkä matkanjärjestäjämme paras retki tähän mennessä. Arvosanaksi annan 8+/10.

Palasimme laivalle iltapäiväkahville ja meille järjestettiin vielä Meksiko-info.

Ilta meni mukavasti illallisella ja pukukoodina on Gala/Formal

 

 

 

 

 

Meksiko, Cozumel, Saavuimme 8:00am —-lähdimme 07:00pm

Aurinko nousi 7.06am ja laski 6.56pm, meri tyyni, ilman lämpötila noin +30 astetta.

Sitten raha. 1USD = 18,47 Meksikon pesoa, 1€ = 20,04 MXP

Joka ainut päivä varustaja muistutti ZIKA VIRUKSEN torjunnasta ja osa matkustajista ei uskaltautunut retkille, jotka suuntautuvat puistoalueille.

Meksikon yhdysvallat eli Meksiko Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli 120 miljoonan asukkaan maa, jonka pääkaupunki on Mexico, josta käytetään usein myös versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa.

Cozumel on saari Meksikolle kuuluvan Jukatanin niemimaan itärannikolla. Cozumel on suosittu matkailukohde erityisesti sukelluksen harrastajien keskuudessa.

Laivamme kiinnittyi laituriin norjalaisen varustamon risteilijän viereen. Siirryimme ison ryhmänä laivasta ja jokaisen laukut tarkistettiin Meksikolaisten viranomaisten toimesta ja erityisesti elintarvikkeiden osalta. Mitään elintarvikkeita ei saa viedä maihin. Siirryimme kauppakeskuksen läpi kuljettuamme busseihin, joihin molempiin tuli paikallisopas. Retken ensimmäinen kohde oli pieni El Cedralin kylä, jonka paikalla oli 700 –luvulla Mayojen asuinpaikka. Tutustuimme kuitenkin ensin lyhyesti Tequilan valmistukseen, jonka jälkeen saimme maistella raakaa Tequilaa ja maistettuja laatuja. Tehtaanmyymälässä niiden hinta oli huikea ja ostamatta jäivät.

Mielenkiintoista oli retkikohteessa rakennustyötä tekevien työskentely. Raudoittaja, raivaaja, betoninvalmistaja ja metallimies tekivät työtä vaatimattomilla välineillä. Hitsauskonekin oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Kävimme myös paikallisessa kirkossa, jossa penkit olivat rinnetyyppisen ratkaisun mukaisesti asennettu. Tämä ratkaisu mahdollisti hyvän näkyvyyden alttarille.

Sitten siirryimme säilyneen Mayojen rakennuksen lähelle, jossa kuulimme historiaa. Kävimme myös toimivassa kirkossa.

Paikallisopas selvitti mustan korallin syntymistä, niiden keräämistä syvältä meren pohjasta sekä korujen valmistuksesta. Paikallinen koruliike saattoi saada kovan tinkimisen jälkeen kaupan.

Tämän jälkeen läksimme ajamaan rantatietä, jonka varrella oli levähdyspaikka. Tämä taukopaikka mahdollisti valokuvien oton.

Matka jatkui saaren poikki saaren pääkaupunkiin, jossa annettiin ostosaikaa tasan tunti. Lähdin kuitenkin omatoimisesti kauppakatujen kautta satamaan.

Tämä Loistoristeilijöiden järjestämä retki sai hintalaatusuhteen osalta 5/10, joka oli matkamme toiseksi huonoin Bahamaretkemme jälkeen. Matkanjohtajiemme rooli ei ollut kovinkaan korkealla tasolla, kun sen suhteuttaa retken hintaan.

Arvosanan nosti näin korkealle tasolle reipas paikallisoppaamme

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolmas Meripäivä

Heräsin aamuyöllä seuraamaan Kuuban rannikon sivuuttamista. Muutamia valoja näin sitten siirryin jatkamaan unia. Oli tulossa lämmin ja utuinen päivä ja siitä huolimatta aurinko otti yllättäen kiinni, vaikka ei suoraan paistanutkaan. Nyt oli viimeinen hetki tutustua laivan palveluihin. 

Vaikka olimme risteilyaluksella, niin uima-altaassa oli kuitenkin tai oikeastaan tietenkin raikasta merivettä. Ei tarvinnut mennä retkeilykohteissa uimaan, vaan saattoi koko pysähdyksen ajan tutustua kohteen nähtävyyksiin.

Viimeisenä risteilypäivän saattoi jo koota yhteen retken antia, vaikka huomenna oli vielä tutustuminen Miamin nähtävyyksiin. Siitä sitten huomenna lisää.

Aikanaan, kun oli tehnyt lomamatkan Kuubaan, niin ajattelin sen olleen viimeinen kerta Karibialle, mutta toisin kävi. Nyt on mielessä vielä toinen Karibian risteily, jos jaksaa matkustaa. Muutaman viime vuoden aikana matkailu on tehty hyvin hankalaksi. Rajojen avautuminen ja kansainvälisyyden lisääntyminen on tuonut haasteita erityisesti lentokentille. Lentokentillä kuluu törkeän paljon aikaa, jotta turvallisuus voidaan taata. Lisäksi lentoyhtiöiden taloudelliset haasteet ovat tuoneet ahtautta lentokoneisiin. Pitkät lennot hyvin ahtaissa koneissa uhkaavat lentämisen mukavuutta. Tästä syystä risteilyn suosio aivan varmasti nousee. Maahantulomuodollisuudet ovat olleet tälläkin risteilyllä hyvin asialliset.

Iltapäivällä oli kotiinlähtö info, mutta sitä ennen piti valmistautua taas maahantuloon, nyt maahantuloasiakirjat suuntautuivat Meksikosta.Suomalaisten kesken arvottiin palkintoja ja satuin taas voittamaan ja taas, kuitenkin nyt ison, rommikakun.

Viimeisen illan illallisen pukukoodina oli Italian lipun värit ja ohjelma oli vauhdikas ja tunnelma iloinen.

Ennen yöpymistä pakatut matkalaukut nostettiin poistumiskoodein käytävälle. Piti vaan muistaa, että itselle jäi sopiva asu aamiaiselle ja laivasta poistumiseen.

 

 

 

 

 

Laiva saapui satamaan. Purku tapahtui hyvin ja etukäteen kannetut matkalaukut löytyivät. Lähdimme bussilla Miamin kierrokselle, joka oli samaa sarjaa kuin aiemmat risteilyn aikana.

Piti mennä ostoksille, mutta aikataulu petti tai koko homma oli sählinkiä. Odoteltiin kentälle tuloa epämääräisen kioskin edessä. Ei jäänyt tästä retkestä mitään käteen.

Aivan typerää oli matkalaukkujemme painojen tasaus. Piti avata kaiken kansan keskellä matkalaukut ja siirrettävä 2 kg laukusta toiseen. Hommassa ei olut mitään järkeä.

Koneeseen nousu sujui hyvin ja samoin koneen vaihto Heatrow`n kentällä sujui oikein hyvin. Samoin lento Helsinkiin meni ongelmitta.

Kiitos seurasta.

 

 

 

---

---

---

© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki