Olkiluodon havaintopolku
Tammikuun lopulla Olkiluodon vierailukeskukselta lähtevä havaintopolku houkutteli mukaansa. Polun varrella on paljon Suomen luonnosta kertovia tauluja, mutta erityisesti minua kiinnosti näkymät. Napsin muutamia kuvia, mutta valitettavasti eläimiä en havainnut. Vain kaksi varista jossain kaukana jäällä taistelivat ruuasta. Ehkä kesällä sama lenkki ja kuvia tähän samaan paikkaan. Havaintopolku on sopivan pituinen myös lapsiperheille, valitettavasti osittain kallion päällä kulkeva polku oli näiltä osin hurjan liukas. Tällä kuvasarjalla en ota mitään kantaa Teollisuuden Voiman uraanirikasteella sähköä tuottavan ydinvoimalaitoksen ympärillä käytävään keskusteluun. Ajatukseni alueen turva-alueen laajentamisesta mietityttää.
Havaintopolku kulki osittain meren rantaa ja kesällä merivesi nuolee rantakallioita, nyt meren jäällä oleva ohut lumikerros on tehnyt hienoja kuvioita.
Polun varrella oli paljon puita ja kantoja, jotka oli jätetty paikalleen pieneliöiden ruuaksi.
Tämän puun pinta oli voimakas
Aikanaan mahtavan merituulessa huojuvan puun latva odottaa noutajiaan.
Erilaiset käävät kiinnostivat ja tässäkin koivun kyljessä olevat käävät
Puu saa rauhassa kuivua pystyyn ja sitä ei kukaan häiritse.
Polun varrella oli tämäkin puu
On Paavon päivä, 25. tammikuuta ja polun varrella ei ole yhtään lunta.
Ei ole rakennustelineitä ympärillä, mutta ei taida tulla sähköä vielä muutamaan vuoteen.
Havaintopolun varrella olevien puiden oksilla oli aika paljon partaa, naavaa. Naava on jäkäläsukua, jonka lajit roikkuvat puiden oksilta. Naavan väri ei muutu kasvukauden aikana. Naavat ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille, varsinkin rikkidioksidille. Jos sitä esiintyy ilmassa runsaasti, naavat kasvavat vain muutaman millimetrin pituisiksi, mikäli lainkaan pysyvät elossa, kun taas puhtaassa ilmassa ne voivat kasvaa 10 tai jopa 20 senttimetrin pituisiksi
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki