Paavon läksiäiset 15.2.2017

Läksiäisjuhlastani muutama kuva ja rehtori Anne Laineen tervehdyspuhe sekä allekirjoittaneen kiitospuhe. (Kuvat Jaana Kirkkala). Tervehdyksiä sain lisäksi mm. Opetushallituksesta, Aluehallintovirastosta, Ulvilan kaupungilta.

Tervehdyssanat

Hyvät kuulijat lämpimästi tervetuloa Paavo Valtasen läksiäisjuhlaan.

Arvoisa juhlayleisö, hyvä Paavo

Minulla on ilo ja kunnia lausua tämän tilaisuuden tervehdyssanat.

Työelämänmatkaa on taittunut ja nyt olemme tässä juhlahetkessä. Kun aloin pohtia näitä tervehdyssanoja.   aloin miettiä sitä koska näin sinut ensimmäisen kerran…

Aikoinaan 1990 luvun alussa muistan selailleeni lehteä nimeltä Ammattikasvatus. Siinä nimenomaisessa numerossa oli esillä ehdokkaiden kuvia tuleviin OAJ:n vaaleihin. Silloin silloinen kollegani Kankaanpään Ulla totesi siinä, on sitten pätevä ja asiantunteva kaveri. Äänestä sitä.

Toisen kerran polkumme ristesivät vuonna 2000 ja 2001 Hämeenlinnan opintojenohjaaja koulutuksen ja erityisopettajakoulutuksen myötä.

Silloin (kin) huomioi kiinnittyi suorasanaiseen opiskelijakollegaan. Pätevyyttä ja sydämen paloa opiskelijahuoltoon oli huomattavissa jo silloin.

Sitten aikaa kului ja sitä kuuluisaa vettä virtasi Kokemäen joessa- kymmenen vuotta sitten meistä tuli kollegat ja nyt olemmekin jo tässä päivässä 15.2.2017.

Mitä kaikkea minulle tulee mieleen sinusta työtoverina ja kollegana- Lähdin lähestymään asiaa nimesi – lähinnä etunimesi kautta.

P on pätevyyttä ja päättäväisyyttä. Sillä sitä on tarvittu, kun on luotu uutta ja luovuttu vanhasta. Eri oppilaitosten opiskelijapalveluiden luominen uudeksi ja yhdeksi on varmasti vaatinut, palaverin jos toisenkin. Niiden kautta on kuitenkin luotu Sataeduun toimiva ohjauksen malli

A tästä aa kirjaimesta minulle tulee mieleen ahkera mutta myös antaumuksellisuus, joka näkyy esimerkiksi metallin puolesta puhumisena, opiskelijoiden äänen kuulemisen huomioimisena tai asioiden eteenpäinviemisestä antaumuksella ja toisinaan ankarastikin.

toinen A on ilmiselvästi armeijan kautta johdettuna, puolustusvoimat tai oikeammin siitä, reserviläisyys, maanpuolustus, kutsunnat ja niinkin tärkeät asiat kuin koti-uskonto- ja- isänmaa.

V on vaativa ja tietenkin valokuvaaja. On pitänyt vaatia, jotta opiskelijoille tulisi se mitä kuuluukin. Viimeisin esimerkki tästä lienee opiskeluhuoltolaki ja sen käytännön kiemurat.

Valokuvauksen hedelmiä olemme saaneet ihailla niin monissa näyttelyissä, kirjoissa kuin somessakin. Monesti olen- enkä yksin minä-  ihmetellyt miten työmatkalla Kankaanpäähän näit jonkun mustapääuikun tai häiveperhosen Kiikoisten peltotaipaleella. Mutta niinpä vain näit ja todisteena tästä saimme ihailla kuvaa facessa tai jossakin muussa yhteydessä. Toiveeksi voisi sanoa ehkä joskus löytyy myös oleanterinkiitäjänkin kuva.

Mutta antamallasi ohjeillasi on rakennettu minullekin perhosbaari ja voin ihailla sen myötä Suomen perhosten kirjoa.

O on ilmiselvästi ja tietenkin opettaja, ohjaaja opiskelijapalvelupäällikkö.

Mihin ne muut sanat kohdaltasi laittaisin- etunimen kirjaimet loppuivat jo; yhteistyö, matkustaminen, moni muu tärkeä asia jäi sanomatta. Siksi liitän ne  tähän loppuun eräänlaiseksi matkaevääksi:

”On vielä monta asiaa miettimättä, kirjaa lukematta, sävellystä kuulematta.          Monta maata käymättä, kieltä oppimatta, rataosuutta ajamatta, ihmisiä tutustumatta, tapaa omaksumatta.

Omasta puolestani tahdon toivottaa, teille kaikille miellyttävää juhlaseminaaria ja erityisesti emeritus opiskelijapalvelupäällikkö Paavolle ja Erjalle.

 

 

Läksiäisjuhlan kiitospuhe
Arvoisat kutsuvieraat, hyvät ystävät
Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas, tämä hyppynaruloru nousi jostakin mieleen, kun aloitin tämän kiitospuheen kirjoittamisen viime sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen. Sunnuntain saarnan aihe oli hyvinkin ajankohtainen; Kahden maan kansalainen, mutta siitä ei sen enempää.
Kaikki tuossa äskeisessä lorussa luettelemani ovat tulleet konkreettisesti tutuiksi tämän runsaan 33 vuoden aikana. Olen siis käynyt kupparillakin ja saanut näin perehtyä hänenkin työhönsä.
Menneen elämämme voimme paaluttaa monella eri perusteella, perheen näkökulmasta, harrastusten, opiskelun tai vaikkapa työelämän perusteella. Tässä tilanteessa on perusteltua, että keskityn tähän viimeiseen eli työelämään.
Hyvät ystävät
Kyläsepän poikana kasvoin pajan ahjohiilen värjäämältä mustalta maapohjalattialta yrittäjyyteen. Isäni yllättävän kuoleman seurauksena syksyllä 1966 pääsin tai oikeastaan, niin kuin se silloin tuntui, jouduin esikoisena tarttumaan itsenäisesti yrityksemme vetovastuuseen, siis 14 vuotiaana, yli 50 vuotta sitten. Siinä oli ensimmäinen yläkerran herran paaluttama pylväs.
Seuraava paalun löinkin sitten itse, kun siirryin toisen yrityksen palvelukseen 1967, jolloin sain ensimmäisen tilini Rauma-Repolasta ja näin teollisuuden erilaisissa tehtävissä jatkoin eri yrityksissä kunnes Sanomalehti Lallin ilmoitus syksyllä 1983 houkutteli hakeutumaan Hämeenlinnasta Kokemäelle. Työn lomassa tietenkin opiskelin.
Tulevaisuuteni kannalta hyvin tärkeä paalu lyötiin 1.1.1984, jolloin aloitin työni tällä tontilla ja seuraava paalu, mikäli Jumala suo lyödään aprillipäivänä 1.4.2017 siirtyessäni eläkkeelle. Siis yli puolet elämästäni olen viettänyt nykyisen työnantajani palveluksessa. Tähän paaluväliin 33 vuoteen ja 3 kuukauteen keskitän puheeni loppuosan.

Hyvät ystävät
Ensimmäiseksi osoitan kiitollisuuteni niille tuhansille opiskelijoille, nuorille ja aikuisille, joita olen saanut opettaa, ohjata tai tehdä muuta yhteistyötä, kiitos myös opiskelijakunnalle. Opiskelijat ovat olleet niitä raakatimantteja, joiden hiomiseen meidät, ammatillisen koulutuksen väki on palkattu.
Olen saanut osakseni loistavan työyhteisön, josta kiitokseni teille jokaiselle, entisille ja nykyisille kuntayhtymän työntekijöille. Olette olleet minulle korvaamaton tuki. Olen saanut teiltä neuvoja silloin kun olen niitä pyytänyt ja joskus pyytämättäkin.
Opetuksen kehittämisessä olen saanut vuosikymmenien aikana tehdä tiivistä yhteistyötä Satakunnan ammatillisten oppilaitosten, Satakunnan ammattikorkeakoulun, yliopistokeskuksen sekä aluehallintoviraston, maakuntaliiton että ELY-keskuksen toimijoiden kanssa. Tämä yhteistyö ollut nautittavaa ja näin välitän kiitokseni kaikille satakuntalaisille ammatillisen koulutuksen kehittäjille. Kehittämistöiden rahoituksessa ja saadussa ohjauksessa ministeriöt ja erityisesti Opetushallituksen käytävät ja Opetusneuvokset tulivat myönteisessä mielessä tutuiksi.
Satakunnan kauppakamarit, Satakunnan suuret ja pienet yrittäjät sekä Satakunnan yrittäjäyhdistys ja paikalliset yrittäjäyhdistykset ovat mahdollistaneet loistavan yhteistyön työharjoittelun ja myöhemmin tulleen työssäoppimisen kehittämisessä. Olen saanut tutustua satojen yritysten toimintaan, kaikesta tästä kiitos.
Opiskeluhuollon ja opiskeluhyvinvoinnin perusteiden luomisessa ja kehittämisessä olen saanut hankekumppanien kanssa tehdä rakentavaa ja kiinnostavaa yhteistyötä seurakuntien, poliisin, pelastuslaitoksen, puolustusvoimien, vapaaehtoisen maanpuolustustyön sekä tietysti omistajakuntien sivistys- ja sosiaalitoimien kanssa, kiitos teille kaikille.
Unohtaa en voi mahdollisuutta saada osallistua opettajien ja opinto-ohjaajien edunvalvontaan. Tämän myötä minulle on tullut tutuksi jokainen Satakunnan ammatillinen oppilaitos, valtaosa Suomen ammatillisia oppilaitoksista on ollut vierailukohteenani, samoin useaan eurooppalaiseen koulutusjärjestelmään oppilaitoksiin olen saanut paikan päällä tutustua. Tämän te lähimmät työkaverit mahdollistitte minulle joustavilla työjärjestelyillä.
Työssäni julkinen sana on kohdellut työtäni ja työpaikkaani näkyvästi ja oikeudenmukaisesti. Ei ole tarvinnut pahoittaa mieltään, kun on kuunnellut juttuja tai lukenut lehtien palstoilta kirjoituksia.
Kuntayhtymän omistajakuntien edustajille kiitos ammatilliselle koulutukselle myönteisestä suhtautumisesta, tämän sain erityisesti kokea silloin, kun olin kuntayhtymän hallituksen kokouksissa henkilökunnan edustajana. Samalla esitän kiitokseni henkilöstölle siitä luottamuksesta, jonka sain edustaessani teitä niin täällä työpaikalla kuin myös alueellisissa ja valtakunnallisissa luottamustehtävissä.

Hyvät ystävät
Aloittaessani työni Peipohjan ammattikoulun metalliosaston työnopettajana en voinut kuvitella kuinka suuri ikkuna maailmalle minulle avautuu tulevien vuosikymmenten aikana. Kiitos esimiehilleni, jotka ovat mahdollistaneet minulle erilaisia työtehtäviä ja opiskeluani työtehtävien ohella.
Aloittaessani runsaat 33 vuotta sitten kuopukseni oli alle vuoden ikäinen. Nyt samaisen pojan kuopus on noin puolen vuoden ikäinen. Olen siis ollut täällä yhden sukupolven, Nyt on aika väistyä.
Näin päästiinkin kotijoukkoihin, joille osoitan suuret kiitokseni ja erityisesti rakkaalle vaimolleni Erjalle. Olet pitänyt huolta kotiasioista, vaikka olen joskus tehnyt pitkääkin päivää. Kiitos Erja.
Olen saanut aloittaa työni ilman edeltäjän testamenttia ja sitä on turha odottaa myöskään minulta. Kaksi asiaa kuitenkin sanon teille.
Kunnioittakaa työkavereitanne ja vahvistakaa entisestään työyhteisön hyvinvointia.
Suuren suuri kiitos teille kaikille saamastani huomioinosoituksista.

---

---

---

© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki