Tämä runoni julkaistiin Satakunnan Kansan viikon runona
Oltiin pitkään kamuja hyviä,
uitiin järven latuja syviä.
Kyydissä oli teitä monta,
ensin ei yhtään onnetonta.
Yllätti kovat karikot salaa,
tuskinpa ajat entiset palaa.
Taidan olla mallia vanhaa,
nyt myydään venettä vinhaa.
Minä joudan jääpeiton alle,
seuraajani saatte laiturille.
Keväällä jäät kun sulaa,
soutajista ei ole pulaa.
Saakoon uusi vene rehtiyttä,
soutajat levittäkööt ystävyyttä.
Nyt vesi sisälle tunkeutuu,
Tämä veneilykausi tukehtuu
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki