Islanti 2.-5.10.2014
Pienin Pohjoismaa, Islanti, Atlantin valtameren pohjoisosassa on mielenkiintoinen turistikohde. Maa on välittömästi pohjoisen napapiirin eteläpuolella ja on pinta-alaltaan noin kolmasosa Suomesta. Asukkaita on runsaat 350.000. Maan pääkaupunki on Reykjavík, jossa asuu noin kolmannes Islannin väestöstä. Skandinaavit saapuivat saarelle ilmeisesti 840-luvulla. Vierailukohteina olivat maan pääkaupungin kohteiden lisäksi Kultainen kierros eli Golden Circle. Kierroksen aikana käytiin Thingvellirin kansallispuistossa, Geysirin kuumilla lähteillä ja Gullfossin (kultainen putous) vesiputouksella. Putous sijaitsee Hvítájoen mutkassa Etelä-Islannissa lähellä Langjökullin jäätikköä. Kävimme myös 47 km:n päässä Reykjavíkista sijaitsevalla laguunilla. Blue Lagoon on geoterminen kylpylä Islannissa ja on yksi Islannin suosituimmista nähtävyyksistä. Islantilaisen papin ja runoilijan Hallgrímur Péturssonin mukaan nimetty Hallgrímskirkja on Reykjavikin maamerkki. Kirkon torni on koko Islannin korkein rakennus ja yltää lähes 75 metrin korkeuteen. Hallgrímurin kirkon tornista on upeat näkymät ympäri Reykjavikia. Musiikkitalo Harpa on lähes yhtä kuuluisa nähtävyys ja arkkitehtuurisesti upea, sen lasiset ja valaistuksen mukaan väriä vaihtavat seinät lumoavat ulkopuolella. Islannin tulolähde on ollut meri ja sen satona suuret kalasaaliit. Nykyään kalateollisuutta ei suuresti näkynyt, koska kalat käsitellään pakastusta myöten kalastusaluksilla ja laivan saapuessa satamaan voidaan pakastettu kala lähettää heti lentorahtina ulkomaille. Nykyään turismilla on yhä suurempi merkitys kansantalouteen. Mielenkiitoisena yksityiskohtana voi mainita sen, että Islannissa ei jostain syystä ole käärmeitä ja hyttysiä.
Reykjavikin parhaaksi näköalapaikaksi kehuttu näyttävä Hallgrímskirkja kohoaa 74,5 metrin korkeuteen ja tarjoaa mainion 360-asteisen näkymän kaupunkiin. Kirkko on koko maan korkein rakennus ja todellinen maamerkki, sillä se näkyy pitkälle ympäri Reykjavikia
Monet kadun päässä näkyy sininen meri
Suomalainen merkkiliike oli kauniisti esille pääkadun varrella.
Rakennuksien maalauksessa on kauniita värejä.
Samoin tässä pienessä punaisessa talossa on väritys sävy sävyyn pihlajamarjojen kanssa.
Bæjarins beztu (Tryggvagata) on Islannin suosituin nakkari. Siellä on aina jono. Osittain suosio johtuu siitä, että Yhdysvaltain ex-presidentti Bill Clinton piipahti siellä vuonna 2004 ja kuva vierailusta julkaistiin ympäri maailmaa. Metallica-yhtye jonotti ja sai 280 kruunulla eli 1,80 eurolla mahtavan hodarin.
Tätä jonotettiin ja näitä varten on valmistettu kantoteline.
Näkymä vesitornista.
Sininen hetki.
Moderni ja näyttävä musiikkitalo Harpa kohoaa komeana Atlantin valtameren rannalla kivenheiton päässä keskustan suosituimmista paikoista.
Pieniä vesiputouksia on runsaasti.
Islantilaiset ovat todella tarkkoja Islanninhevosen rodun puhtaana säilymisestä. Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet ja lähes kaikki tunnetut hevosen värit Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista, joita on jalostettu kotimaassaan täysin puhtaana miltei tuhat vuotta, koska hevosten vienti Islantiin kiellettiin varhain. Edelleenkään Islantiin ei saa viedä hevosia . Islanninhevosen askellus on töltti.
Reykjavikin parhaaksi näköalapaikaksi kehuttu näyttävä Hallgrímskirkja kohoaa 74,5 metrin korkeuteen ja tarjoaa mainion 360-asteisen näkymän kaupunkiin. Kristinuskosta tuli Islannin ainoa hyväksytty uskonto vuonna 1000 ja väestöstä noin 63,5 prosenttia kuuluuIslannin luterilaiseen kirkkoon Islannin perustuslain mukaan maassa on uskonnonvapaus, mutta Islannin luterilainen kirkko on maan kansankirkko.
Kirkon penkit ovat monikäyttöisiä. Esityksiä on mukava kuunnella ja katsella sekä kirkon kuoriosaan kuin myös takaosassa olevien urkujen suuntaan.
Kirkossa on väljä ja avoin kuoriosa.
Saarnatuoli on moderni ja sen edessä jääpalaa kuvaava erittäin kaunis kastemalja.
Taidemuseossakin tuli käytyä.
Islannilla ei ole omia asevoimia, joten puolustus perustuu puolustussopimuksiin liittolaisten kanssa.
Perla -vesitornin ylasanteelta näkyi yli pääkaupungin. Lasikuolin alla on hieno ravintola, jossa ruokailimme.
Thingvellirin kansallispuistossa on kirkko, joka rakennettiin vuonna 1859, ja jossa on 1600-luvulta peräisin oleva saarnatuoli.
Ruskan päälle laskeutui syksyn ensilumi.
Kalliot, ruska, vesi ja lumi. Oli todella kaunista.
Lumipeitenäkymä kansallispuistosta.
Ruskaa
Golden Circle, kultainen kierros. Þingvellir eli Thingvellir on alue Islannin lounaisosassa ja on kuuluisa kahdesta syystä: 1) Islannin parlamentin eli alltingin kokoontumispaikka 900-luvulta alkaen 2) geologisesti mielenkiintoinen alue maankuoren liikkeiden ja tulivuoritoiminnan takia. Thingvellirissä on kansallispuisto ja se on Unescon maailmanperintökohde
’
Terassilla ei kukaan viihtynyt.
Pieni Geysir kiehui. Geysir on kuuma lähde, josta purkautuu säännöllisin väliajoin kuumaa vettä ja höyryä. Geysirejä esiintyy tuliperäisillä alueilla, joiden maaperässä on halkeamia, maanpinnalle ulottuvia onkaloita ja pohjavettä
Iso Geysirin voima nosti kuuman vesipatsaan korkealle.
’
Maan uumenista nousee valtavasti energiaa, jota hyödynnetään mm. kasvihuoneissa.
Gullfoss vesiputouksella saattoi tuntea veden voiman.
Hienot maisemat täälläkin.
Vesi virtaa voimalla.
Hvítá-joessa sijaitseva Gullfossin vesiputous on varmasti yksi Islannin tunnetuimmista vesiputouksista. Gullfossissa on itse asiassa kaksi erillistä putousta: ylempi 11-metrinen ja alempi 21-metrinen.
Turisteja kuljetettiin komeilla maastokelpoisilla busseilla.
BlueLagoon huikean hieno paikka
Laguunissa kuvattiin pätkää johonkin elokuvaan.
Vesi oli todella sinistä ja lämmintä, jopa kuumaa.
Reykjanesin niemimaalla keskellä autiota laavakenttää sijaitseva Sininen Laguuni on yksi maailman suosituimmista geotermisistä kylpylöistä. Oli uskomaton tunne pulahtaa lämpimään, mineraalipitoiseen veteen. Vesi oli mitä kauneinta: turkoosinsinistä ja läpinäkymätöntä
Altaalla saattoi juoda nostehukkaa helpottavia juomia.
Lopuksi rauhoittavaa kuvaa maatilan pihan vihreältä nurmelta. Maatilojen lja kasvihuoneiden ämmitysenergia saadaan kuumista lähteistä.
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki