Kokemäen kirkon rakennusvaiheista väitös Tampereen yliopistolla.
13.5.2016 FM Ella Viitaniemi: Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730-1786 FM Ella Viitaniemen Suomen historian alaan kuuluva väitöskirja Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730-1786 (Changes in the Political Culture and Local Community Shown in the Building Process of Kokemäki Stone Church (1730-1786)) tarkastetaan 13.5.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä on professori Kimmo Katajala (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii professori Pirjo Markkola.
Ella Viitaniemen ensimmäinen vastaus käsitteli väitöskirjan kannen kuvitusta, joka Kokemäen maalaismaisemaa ajatellen voisivat olla mustikoita.
Vastaväittäjä professori Kimmo Katajala Itä-Suomen yliopistosta oli tutustunut hyvin väitöskirjaan ja sekä pikkutarkkoja että hyvinkin laajoja kysymyksiä. Väitöstilaisuutta oli hyvin mielenkiintoista seurata.
Muutamiin kysymyksiin piti hakea vastauksia omasta väitöskirjasta ja piti vastausta hetken miettiä. Vastaukset olivat hyviä ja perusteltuja.
Väitös on ohi ja nyt on aika vakavana kuulla vasta vastaväittäjän arvioita.
Väitöstilaisuuden jälkeen oli onnittelujen aika. Tässä Kokemäen seurakunnan kirkkoherra Hannu Tomperi onnittelee Ella Viitaniemeä.
Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730-1786
Tutkimuksen lähtökohtana on Kokemäen kivikirkon suunnittelu- ja rakennushanke, josta muodostui monimutkainen hallinnollinen prosessi. Se kulminoitui neljään päätökseen kirkon rakennusmateriaalista, sijoituspaikasta, rakennusmestarista ja rakennustoimikunnan valinnasta. Nämä päätökset käynnistivät politiikkaprosessin ja nostivat kysymykset vallankäytöstä, osallistumisesta ja päätöksenteosta sekä paikallishallinnon ja keskushallinnon välisestä suhteesta.
Kokemäen uuden kirkon rakennushanke osui julkisen rakentamisen lainsäädännön murrokseen. Ruotsin valtakunnassa annettiin 1776 määräys, joka velvoitti seurakunnat rakentamaan kivikirkkoja. Piirustukset piti tarkistuttaa Tukholman yli-intendentin virastossa, mikäli seurakunta anoi valtakunnallista rahoitusta. Päätöksen takana olivat hyödynaikakauden idea metsien säästämisestä sekä halu luoda kestävä julkinen kivirakennuskanta. Samalla otettiin askel kohti keskitettyä rakennusvalvontaa. Kokemäkeläiset kannattivat yksimielisesti edullisen puukirkon rakentamista, sillä kirkko oli yhteisön ylläpitämä yleinen rakennus, jonka rakentaminen ja korjaustyöt koskivat kaikkia taloja ja tilattomia ruokakuntia. Tukholmasta tuli kuitenkin määräys rakentaa uusklassinen kivikirkko. Kirkon rakennusmateriaalin ja paikan valinnat perustuivat maastossa tehtyihin katselmuksiin sekä paikallisten kuulemiseen pitäjänkokouksessa, mikä on osoitus uudenlaisesta tutkivasta ja valistuneesta päätöksenteosta. Keskiaikainen kirkonpaikka päätettiin muuttaa Kokemäenjoen etelä rannalle, mikä aiheutti pitäjäläisissä voimakkaita reaktioita. Kun keskushallinnon avulla oli määritelty kirkon rakennusmateriaali- ja paikka, siirtyi päätöksenteon painopiste paikallistasolle. Kirkonrakennushanke käynnisti politiikkaprosessin, jonka kautta tarkennettiin pitäjänkokouksen toimintaperiaatteita sekä muutettiin poliittista toimintakulttuuria. Tutkimus osoittaa, että ymmärrys hyvästä hallinnosta oli olemassa 1700-luvun jälkipuoliskolla länsisuomalaisella maaseudulla.
Kokemäen tilat kantoivat huomattavan osan kivikirkon rakennuskustannuksista. Suoritukset jakaantuivat usealle vuodelle (1780, 1784–86), mutta ne kavensivat talonpoikien taloutta ja suunnittelumahdollisuuksia. Talonpojat halusivat kontrolloida heille lankeavia velvoitteita osallistumalla itse päätöksentekoon ja sopia niistä avoimesti yhteisissä pitäjänkokouksissa. Pitäjänmiesten osallistumisoikeudesta muotoutui poliittinen agenda, joka yhdisti taloudelliset ja poliittiset intressit. Talonpojat siirtyivät eliitin hiljaisesta myöntelystä ja peitellystä vastarinnasta avoimeen, oikeutensa tuntevaan toimintaan, joka käytiin julkisilla poliittisilla areenoilla.
Kokemäen kirkkohanketta tarkastellaan tapaustutkimuksena neljän keskeisen toimijan kautta. Kivikirkkohanke tuotti monipuolisen lähdemateriaalin, joka läpäisi hallintohierarkian aina kuninkaasta paikallistasolle. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä kuninkaallisen majesteetin, yli-intendentin viraston, Turun tuomiokapitulin ja Turun ja Porin läänin maaherran ja alioikeuden tuottamia asiakirjoja sekä pitäjänkokousten pöytäkirjoja ja kirkossa luettuja kuulutuksia.
******
Ella Viitaniemi on syntynyt Jämijärvellä ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii tutkijana Tampereen yliopistossa.
Viitaniemen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2158, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0095-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1657, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0096-8, ISSN 1456-954X.
http://tampub.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa: https://verkkokauppa.juvenes.fi, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.
Lisätietoja: Ella Viitaniemi, ella.viitaniemi@uta.fi
Sitten pari Kokemäellä ilmestyvän Sydän-Satakunta -lehden juttua tästä aiheesta.
Paikallislehti Sydän-Satakunnan toimittaja Arja Harjunmaan on kirjoittanut sekä artikkelin että kolumnin, jossa hän korostaa, että kirkolla on edelleen tärkeä merkitys ihmisten elämään Näin Arja Harjunmaa kirjoittaa; ”Kirkon merkitystä ihmisten elämään ei kannata vähätellä, sillä se on edelleen suuri. Tähän lopputulokseen tutkija, filosofian maisteri Ella Viitaniemi päätyi tutkittuaan Kustaa III:n kirkon rakennusvaiheita 1700-luvun Kokemäellä ja peilattuaan sen ajan solmukohtia nykypäivään. Yhtymäkohtia oli hätkähdyttävän paljon. Jo tuolloin väännettiin kättä rakentamiseen ja tiedottamiseen liittyvistä ongelmista.”
Väitöskirjan mukaan kirkon rakentaminen aiheutti paljon erilaisia mielipiteitä. Näin myös kirjoittaa toimittaja Harjunmaa; ”Kirkon rakennusprojekti oli monimutkainen ja riitaisa. Yhtä mieltä kokemäkeläiset olivat oikeastaan vain siitä, että kivestä kirkkoa ei rakenneta, mutta Kustaa III päätti toisin. Kiistanaiheita oli kaiken kaikkiaan neljä: kirkon materiaali, rakennuspaikka, rakennusmestarin valinta ja rakennustoimikunnan perustaminen. Riidat äityivät välillä niin koviksi, että joskus selvitysmieheksi tarvittiin tuomiokapitulia, joskus lääninhallitusta ja joskus molempia yhtäaikaa. Toisinaan kuningas ratkoi riitoja ja toisinaan istuttiin puimassa samoja asioita käräjillä.”
Väitöksessä tulee esille yhdenvertaisuuksia silloisen kirkonrakentamisen ja nykypäivän välillä ja näin mm toimittaja Arja Harjunmaa kirjoittaa muutamasta päähenkilöstä Avellan, Köönikkä, Schytten ja Areliini osuvasti;
”– Kun lopulta materiaalit ja paikka saatiin valittua, Kokemäelle tuli uusi, nuori kirkkoherra Gustav Avellan, Viitaniemi kertoo.
Avellan ei kauan miettinyt, vaan vaihtoi kirkon luonnostelleen Johan Schytten edullisena pidettyyn turkulaiseen muurarimestariin, Mats Areliniin. Siitä taas ratsutilalliset eivät pitäneet, vaan he riitauttivat asian.
Kirkkoväärtinä toiminut Matti Köönikkä ei voinut ymmärtää kirkkoherran ratkaisua vaan hän teki kaikkensa estääkseen seurakuntalaisia osallistumasta kirkonrakennustöihin.
Tutkijaa riita muurarimestarin valinnasta hymyilyttää, sillä yhtymäkohtia nykypäivään ei voi olla huomaamatta.”
Viitaniemen suhtautuminen Kokemäen kirkon mahdolliseen peruskorjaukseen on muuttunut sen tosiasian myötä, että Suomessa on tulevaisuudessa liikaa seurakunnallisia rakennuksia. Näin myös toimittaja Harjunmaa toteaa kirjoituksessaan;
”– Mitä näille kaikille kirkoille tapahtuu 20 vuoden aikana? Kokemäki ei ole yksin ongelmiensa kanssa, vaan kohta on ryhdyttävä miettimään, mitä tälle rakennuskannalle tehdään. Kannattaako kaikkia rakennuksia lämmittää, kun käyttöaste jää kuitenkin kovin pieneksi, Viitaniemi pohtii.
Viitaniemi kertoo aluksi järkyttyneensä kuultuaan Kokemäen aikeista muuttaa kirkko monitoimitilaksi. Sittemmin hän on kypsytellyt ajatusta uudelleen.
– Kun katsoo näitä lukuja, jotain on varmaan tehtävä.”
Sydän-Satakunnan kolumnissa Arja Harjunmaa kirjoittaa myös Ella Viitaniemen ansiokkaan väitöskirjan sisällöstä.
Näkemysten etsiminen ja niistä väitöksen tekeminen vaatii objektiivista näkemystä asiasta ja näin Viitaniemen kohdalla on sen toteaa myös toimittaja Arja Harjunmaa kolumnissaan; ”Viitaniemellä ollut Kokemäkeen minkäänlaisia siteitä ennen kuin hän uppoutui sen rakennushistoriaan. Se saattoi olla pelkästään eduksi, sillä ulkopuolisen silmin asioita katsoo ja punnitsee aina eri tavalla kuin henkilö, joka on koko ikänsä asunut paikkakunnalla.”
Väitöskirjan aiheesta käytiin keskustelua väitöstilaisuudessa ja päätöksentekotapaan – yhteiseen sopimiseen. Väitöskirjassa tuli esille voimakkaiden henkilöiden vaikutus tai jopa vaikeutus päätöksentekoon. Samoja piirteitä on ollut myöhemminkin havaittavissa ja ne nousevat usein esille muutosvaiheessa tai joka uuden luomisessa. Tähän asiaan toimittaja Harjunmaa kiinnitti myös huomiota seuraavasti; ”Viitaniemi seurasi väitöskirjaa tehdessään tarkasti myös sitä, miten Kokemäen seurakunnassa asioita hoidetaan nykyisin. Tutkijaa yhtymäkohdat huvittivat, sillä niin yksi yhteen tietyt tapahtumat toistivat itseään. Sivullisenkaan ei ollut vaikea arvata, ketkä ovat tämän ajan mattikööniköitä tai gustavavellaneja.”
Kuten tiedämme, kirkko valmistui seisoo nyt vakaasti Tulkkilantien varrella kirkonmäellä kaikista erimielisyyksistä huolimatta. Ehkä aikanaan tehdään väitöskirja tämän hetken päätöksenteosta ja päätöksistä todennäköisesti näkökulma on toinen kuin tällä hetkellä. Ainakin päätöksentekoon ja huolelliseen valmisteluun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja vastuu on valituilla luottamushenkilöillä. Tähän toimittaja Harjunmaa päättää kolumninsa; ”Hämmentävän hidasta seurakunnan päätöksenteko on nykyisinkin, mutta toivottavasti lopputulos on kaiken sen odotuksen arvoinen. Melkoisen jäljen jahkailu ja riitely historiaan silti jättää, sitä on turha kiistää. Se käy hyvin ilmi myös Viitaniemen väitöskirjasta”
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki