Maapallollemme ei ole piirretty rajoja, vaan ne ovat ihmisten päätöksiä hallinnollista alueista ja tässä rytäkässä ihmisarvoa runnotaan rajusti. Kärsijöinä ovat erityisesti sairaat, vammaiset, naiset ja lapset.
Haaksirikkoutuneet
Paavo Valtanen
Rantakalliolle ajautui muovivene, pieni ja punainen,
tuoden vastaanottajalle sanattoman viestin, kysymyksen.
Pieni punainen muovivene oli kesän ajan jollekin lelu rakas,
lämpimän ja turvallisen rantaveden leluista paras.
Kesä kului turvallisesti ihanan järven maisemissa,
äidin, isän rakkauden toivomissa unelmissa.
Kääntyi kesä syksyyn ja vesileikit jäivät,
tulevaisuudessa siinsivät synkät päivät.
Syyssiivouksessa kukaan ei enää välittänyt pienestä,
kaislikkoon hylätystä punaisesta muoviveneestä.
Syyssade ja myrskytuuli ottivat veneen hallintaan,
työnsivät pienen punaisen veneen aallokkoon julmaan.
Pitkän, vaarallisen matkan jälkeen pieni punainen muovivene
haaksirikkoutuneena ajautui vieraalle rantakalliolle.
Ehkä on ensi kesänä pieni punainen muovivene uudessa ympäristössä,
yrittää risaisena pelokkaana sopeutua uuteen kesään rikkinäisenä.
Toivottavasti se selviytyy kylmästä ja raa´asta talvesta,
ja saa nauttia uusien kaverien kanssa onnesta.
MAAILMASSA ON NYT LIIAN PALJON PIENIÄ
PUNAISIA HAAKSIRIKKOUTUNEITA MUOVIVENEITÄ.
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki