Silkkiuikun kevätriemut Töölönlahdella
Juuri tällä hetkellä on syytä varata itselleen edes pieni hetki luonnon ja ympäristön tarkkailuun. Sen mitä haluamme nähdä ja kuulla on meille muodostunut tapa. Näemmekö roskaisia rantoja, hanhien tahrimia puistoja vai näemmekö kasvien puhkevia silmuja, kuulemmeko lintujen kaunista yksilöllistä laulua. Kuuntelemmeko lintujen laulua, jota vain täällä pohjolassa voimme kuulla. Näemmekö lintujen herkkiä hetkiä, hetkiä jossa ne viestivät toisilleen huikean hienoja asioita. Näemmekö lintujen lemmentansseja ulkona, luonnossa. Se on aivan toista kuin katsella töllöttimestä sunnuntaiaamuisin uusintoina esitettävien luontoaamujen leikatut ja muokatut tarinat.
Silkkiuikku ui yli Töölönlahden
Samoin toinen, ovat ilmeisesti pari.
Mä tykkään susta, tykkäätkö sä musta.
Me päätimme rakentaa itsellemme talon katsotulle paikalle. Haimme pohjasta pesän perusteen ja nyt on aika juhlia.
Tanssimme jatkuu
Vielä lopuksi laitamme veden roiskumaan.
Meillä molemmilla on tanssin jälkeinen herkkä hetki.
Nyt suuntaamme tulevaan pesäpaikkaan, kohta sille on tarvetta.
Haapanakoiras piipahti hetkeksi naurulokkien sekaan.
Kottarainen rakentaa pesää ja tässä on rakennustarpeiden keräily käynnissä. Aivan hienot värit.
Nokikana vie pesäänsä tosi pitkää kortta.
Kylä tämän pesän sopii vielä pitkät korret.
Valkoinen ankka, vai mikähän on tämän linnun rotu, kulki sorsien kanssa.
Tältäkö minä näytän, peili kertoo totuuden.
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki