UNESCOn maailmanperintöluettelo/ Verlan puuhiomo ja pahvitehdas
UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996 hyväksytty Verlan puuhiomo ja pahvitehdas on puunjalostusteollisuuden historiaa kertova tehdasmuseo Verlan kylässä Kouvolassa entisen Jaalan kunnan alueella. Museon omistaa ja sen ylläpidosta vastaa UPM-Kymmene Oyj. Hugo Neuman perusti Verlankosken partaalle puuhiomon vuonna 1872. Hiomo oli pieni ja työllisti vain noin 10–12 henkeä, mutta tämä hiomo paloi jo parin vuoden kuluttua 1874. Toinen hiomo rakennettiin vuonna 1882, ja sen yhteyteen nousi myös pahvitehdas. Yrittäjinä olivat itävaltalainen paperimestari Gottlieb Kreidl, saksalainen paperimestari Luis Hänel ja viipurilainen liikemies Wilhelm Dippell. Tämäkin hiomo paloi vuonna 1892, jolloin päätettiin kaikki rakennukset tehdä tiilestä. Päätös lakkauttamisesta tehtiin vuonna 1952, minkä jälkeen nuorimmat ja vähiten aikaa tehtaalla työskennelleet työntekijät irtisanottiin ja tehdas lakkautettiin 1964, ja sen laitteet ja rakennukset jätettiin koskemattomiksi. Verlan tehdas avattiin museona vuonna 1972.
Puuraaka-aineen kuivatuksesta johtuen puurakenteiset rakennukset paloivat moneen kertaa ja siksi kaikki rakennukset päätettiin muurata tiilestä.
Rakennukset kauniita ja erittäin koristeellisia. Jo ulkopuolinen tarkastelu teki kohteesta käynnin arvoisen.
Puutavara uitettiin läheisen salmen rantaan, josta ne vedettiin kiskoilla kulkevilla vaunuilla tehtaalle. Ensin miesvoimin, mutta myöhemmin käytettiin hevosia vaunujen vetämiseen.
Puutavara pätkittiin kuvassa olevalla sirkkelillä ja toden totta. Tehtaan käynnin aikana tällä sirkkelillä ei tullut yhtään työtapaturmaa.
Pöllit kuorittiin tällä kuorimalaitteella, jossa pyörivän levyn reunassa oli leikkaava terä ja tämä aiheutti paljon sormivammoja.
Kuorittuja pöllejä kuljetusvaunuissa sekä välivarastossa.
Tällä koneella hiottiin pöllit hienoksi rakeeksi. Pöllit syötettiin käsin pienistä luukuista.
Hiomakoneet kävivät tehtaan loppumiseen asti vesivoimalla.
Tällä koneella hiomajae tiivistettiin levyksi.
Rummun ympärille kerääntyi tarvittava paksuus levyä ja se irrotettiin käsin pois rummulta.
Levyt kuivattiin kuivaamossa ja kesällä kuivaaminen tapahtui kuivaustornissa.
Tässä on levyjen kiillotuskone
Levypinoja kuljetettiin pienillä vaunuilla. Taustalla kiskojen risteysasema.
Tässä valmiit levyt lähdössä niputettuna maailmalle.
Jokainen levy punnittiin käsin.
Työnjohtajan huone kalenteripäivityksineen jäänyt viimeisen käynnissäpäivän tilaan.
Tehdas ei ole suotta UNESCON maailmanperintöluettelossa, yhtenä seitsemästä suomalaisesta kohteesta.
Loistava matkakohde kotimaassa.
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki