29.10.2015 · · 0

Israel/Eilat ja Jordania 8.-22.3.2012

Ensimmäinen matkapäivä_Torstai 8.3.2012

Herätyskello soi yhden aikaan ja näin vajaan neljän tunnin yöuni on takana. Pikaisesti aamutoimille, koska tavoitteena on päästä matkaan kahden aikoihin ja niin päästiinkin.

Aamukahvi Forssan Autokeitaan kahvion ainoana asiakkaana ja sen jälkeen matka jatkui pikaisesti kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, jonne pitäisi ehtiä viideksi.

Kotoa lähtiessä pakkasta oli 6 astetta ja alimmillaan lämpötila laski -20 asteeseen, mutta lentokentälle saapuessa lämpötila oli -13 astetta.

Auton vein lentoparkkiin ja sieltä bussikuljetuksella ulkomaan terminaalin ovelle ajoissa. Lähtöselvittelyt sujuivat moitteetta ja jäi aikaa myös ostoksille ja laukkuun vatsalääkettä ennenkuin saavuimme lähtöportille klo 6.30. Portilta siirryttiin lentokenttäkuljetuksella lentokoneen viereen. Lentoyhtiönä käytän ensi kertaa  Primera Airia.

Olin etukäteen varannut istumapaikat riviltä 4. Matkustamossa oli noin kolmannes tyhjää ja nousun jälkeen sai vaihtaa paikkaa. Koneessa oli siis väljää ja koneen matkustamohenkilökunnalla oli aikaa palvella matkustajia.

Valitettavasti taas kerran lentokoneen lähtö viivästyi ja nyt lentokoneen rungon ja siipien jäänpoiston syystä. Onneksi lentokeli oli myötäinen ja saimme aikaa kiinni.

Juuri ennen saapumistamme Ovdan lentokentälle sinne saapui virolaisen turistiryhmän kone ja se viivästytti huomattavasti meidän ryhmämme läpimenoa. Meidän saapumistarkastuksemme eteni nopeasti. Kokonaisuudessaan läpimeno ryhmältämme kesti yli tunnin.

Siirtyminen bussilla Eilatiin kesti tunnin ja matkan aikana saimme oppaalta kuulla mielenkiintoista tietoa Israelista ja Eilatista.  Eilatissa väkivaltarikollisuus on nollatasolla ja myös taskuvarkaita ei ole. Hanavettä voi turvallisesti juoda, mutta siitä huolimatta monet turistit juovat pullotettua vettä. Eilatissa on ranskalaisten valmistama taloalue, jossa ranskalaiset käyvät lomailemassa.

Eilatissa ei ole kadun nimiä, vaan täällä talot ovat numeroitu. Sää matkakohteessa oli hyvä. Hotellimme sijaitsee hyvällä paikalla laguunin lähellä.

Naistenpäivän kunniaksi kaikki hotelliin tulevat naiset saivat ruusun. Siirryimme kuudenteen kerrokseen, josta oli näkyvä Jordanian puolella ja toisaalta myös Israelin sisäisiin lentoihin tarkoitettu lentokenttä oli aivan lähellä. Kentältä on päivittäin noin 30 lentoa. Iltakymmenen ja aamukuuden välillä ei ole lentoja, joten se ei häiritse yöunia.

Pieni kävelylenkki ennen illallista El Cauchossa teimme kävelykierroksen lähialueella ja ensimmäinen aivan uuden näköinen pyöräteline tuli kuvattua ja tietenkin paljon muutakin jäi muistiin. Menimme bussilla oppaan johdolla ravintolaan, jossa illallinen maksoi 30€. Ruokana oli Salaatti ja leipä, Empanada -juustopiiras, kanafilee ja karamellivanukas jälkiruokana.

Ennen illallista Osku Puukila kertoi Punaisesta merestä, sukeltamisesta ja tietenkin omasta bisneksestään.

Ruokatarjoilu oli kovin kiireinen, josta syystä tuli paljon virheitä. Kotiin päästyä ei uneen pääsyssä ollut ongelmia

.

Ensimmäisen illan ruokapaikkamme El Gaucho-
Hotellimme La Panorama laguunin rannalla.
Matkalla kohti Eilattia
toinen matkapäivä_perjantai 9.3.2012
Aamiainen oli loistava, tarjoilupöytiä oli runsaasti; leipäpöydät, juustopöydät, vihannespöyta ja munakkaita valmisti kaksi naista. Aamiaisella sai myös erikoiskahvia. Tulijat ohjattiin pöytiin ja pöytiin oli tee- ja kahvitarjoilu. Jälkiruokapöytä loisti vaihtoehdoista, oli melonia ja sitrushedelmiä ja vaikka mitä.
Ensimmäinen retkemme oli kaupunkiretki ja siihen kuului myös vierailu observatoriossa. Ensimmäinen kohde oli Jordanian raja-asema, jossa pysähdyimme hetkeksi ja meille selvitettiin rajan ylitystä omatoimisesti. Tästä kohtaa menemme rajan yli matkatessamme Petraan, mutta tästä lisää myöhemmin.Seuraava kohde oli melko lähellä raja-asemaa oleva maustekauppa. Tulijoille tarjottiin tervetulojuomana makeaa jääteetä. Kaupassa oli paljon mausteita ja teelaatuja. Näiden väriloisto sai mielenkiinnon ja ostopäätöksen. Ostimme halvaa, teetä ja taateleita.Tästä jatkettiin keskustaan seuraten 1,9 km pitkän lentokentän sivua ja lentoaseman kohdalta noustiin vanhempaan kaupungin osaan. Ensimmäinen rakennelma Eilatissa oli juuri lentokenttä. Kaupunkialue on melko pieni ja se oli nopeasti esitelty.Tämän jälkeen lähdettiin Egyptin suuntaan rantatietä aivan Egyptin rajalle asti. Myös täällä selvitettiin omatoiminen raja-alueen ylittäminen. Turisti saattoi ilman ylitysmaksua käydä Egyptin puolella. Vuonna 1999 ylitimme rajan, kun kävimme Punaisen meren Egyptin lomakohteessa.Paluumatkalla tutustuimme observatorioon. Saimme nähdä hyvin paljon hienoja kaloja. Siellä oli myös kilpikonnia, jotka voivat lisääntyä siellä rauhassa ja sitten kilpikonnat voidaan päästä luontoon ja tällä varmistetaan kilpikonnien lisääntyminen. Underwater-observatorio antoi todella hienot näkymät vedenalaiseen maailmaan.Söimme kohteessa lounaan, joka oli toivottavasti lomamme pohjanoteeraus. Aivan kuin liukuhihnalta tuli pöperöt ja maku oli tai oikeastaan ei maistunut miltään.  Jos jättää ruokailun pois, niin retken arvosana oli 8,5 asteikolla 1-10.Eilatissa ei ole katuosoitteita vaan kaupungissa taloilla on numerot joiden mukaan tilataan mm taksi. Illalla on tarkoitus mennä Kipputs Eilatiin syömään. Ennen sitä hotellin aulassa tarjottiin Shapatin kunniaksi juomaa ja pikkupurtavaa. Aulassa oli myös pöytä, jossa paloi pyhän alkamisen merkiksi kynttilät.Kibbutsille menimme taksilla noin 6 km päähän lentokentän toiselle puolen ja taksimatkan hinta oli 30 NIS. Portista sisälle mennessä tuli navetan tuoksu nenään. Ruoka maksoi 85 NIS ja pullollinen valkoviiniä 49 NIS. Ruokaa oli valtavasti ja väkeä isossa salissa oli noin 800. Kibbutsilla tarjoillaan ulkopuolisille ruokaa vain perjantaisin 19-21. Paluumatka oli 33 NIS. Eurohinta tulee, kun sekeli jaetaan viidellä. Ruokamatkan arvosana on mielestäni 8/10Illalla on tuotu jokaiseen huoneeseen sapatin kunniaksi porkkanakakku. Kävimme vielä illan päätteeksi katsomassa hotellin järjestämää ohjelmaa, joka sisälsi hyvää musiikkia.

Kibbutsilla illallinen
Hotellin aulassa tarjoilua sapatin alkaessa.

 

Värikkäitä kaloja ihan oikeasti meressä.
Tee- ja maustekaupassa ostoksilla.
3. matkapäivä_lauantai 10.3.2012
Lauantaiaamu oli sapattiaamu, ja sen huomaa hotellin toiminnassa. Siivoojat eivät ahertaneet käytävillä, aamiainen poikkesi edellisestä aamusta. Omeletteja  ja kahvia ei saatu, mutta esivalmisteltuja tuotteita kylläkin.Hotellin kolmesta henkilöhissistä yksi on sapattihissi. Koska  sapattina ei tehdä työtä, niin silloin ei voi painaa hissin nappia. Hissi etenee automaattisesti kerroskerrokselta ylös, alas, ylös jne. Näin koko vuorokauden, vaikka ei hississä ei olisikaan kulkijoita.Huonesiivous tehtiin vasta illalla, kun sabatti oli ohi – sen jälkeen iltapimeiden jälkeen tulee kolme tähteä näkyviin. Myös lentokoneet pysyivät noin vuorokauden maassa.Meilläkin oli lepopäivä, joka siis Israelissa on lauantai, heillä viikon seitsemäs päivä.Teimme kuitenkin pitkähkön kävelylenkin ja nautimme auringosta altaalla ja tietenkin uimme monta altaanmittaa.Varasimme seuraavaa aamua varten aamiaispaketin. Aurinko tuntui jo pikkasen tarttuneen ihoon.
4. matkapäivä_sunnuntai 11.3.2012
Hain kello kuusi aamiaislaatikon infosta ja söimme aamiaisen huoneessa, koska tämän päivän kohteeseen Jordaniaan ei saa viedä elintarvikkeita. Menimme pikkubussilla Israelin rajalla ja jatkoimme raja-asemalle jalan. Jordanian puolella meitä odottaa toinen pienoislinja-auto.Rajamuodollisuudet olivat melko yksinkertaiset. Pääsimme joutuisasti etenemään kolmen erilaisen tarkastuspisteen kautta ei kenenkään maalle, jonka leveys on noin 200 metriä. Jordanian raja-asemalla toiminta oli ripeää. Vaihdoin 50€ edestä Jordanian rahaa. Rajan ylittäminen meni ilmeisesti normaalia joutuisammin.Nyt alkavan melko kalliin päivämatkan maksoin jo Suomessa. (205 €) Lisäksi piti maksaa 40€ rajanylitysmaksu.Bussiin nousi oman oppaamme ja kuljettajan lisäksi paikallisopas Hussein ja paikallinen poliisi. Maksoimme siis neljän henkilön päiväpalkan. Poliisin mukana olon syy selvisi, Jordanian puolella olleet useat tarkastukset. Rajakaupunki Aqabaan ei kaikilla Jordaniassa asuvilla ole lupa mennä ja tästä syystä poliisit olivat aktiivisia.Moottoritie varrella oli monta beduiinikylää. Beduiinit eivät halua muuttaa pois hökkelikylistä. He haluavat hökkelien nurkalle satelliittiantennin, pihalle Toyotan ja taskuun Nokia kännykän.Hussein oli loistava opas, hän toimii oman jordanilaisen yrityksensä nimiin. Menomatkalla pysähdyimme huikeat näkymät omaavaan kuvauspaikkaan.  Kuulimme raamatunhistoriaa aidossa ympäristössä. Näimme mm Aaroninvuoren.  Lisäksi pysähdyimme lepotauolle, nautimme maittavaa turkkilaista kardemummateetä. Matkamuistomyymälässä tarjottiin myös valtavasti ostettavaa.Petraan saavuimme helteisessä säässä. Muutama viikko aiemmin alueella oli vielä lunta. Lähdimme laskeutumaan jalan Petran kaupunkiin, josta tiesin etukäteen kovin vähän. Matkan oli voinut tehdä myös hevoskyydillä, jopa aasin selässä. Portilla oli kaksi sotilasta, jotka antoivat kuvat ilman rahallista korvausta.
Oppaan mukaan alueella toimi siellä aiemmin asuneita beduiineja, jotka ovat nyt alueen ulkopuolella olevalla beduiineille rakennetuissa rakennuksissa.  Kolmen kilometrin matkalla laskua oli noin 100 metriä.  Paikka ei ole liikuntaesteisille sopiva matkakohde. Petra oli ollut Napatealaisten pääkaupunki ja paikka oli kuuluisan Herodes suuren kotikaupunki.Paikka tunnetaan myös Harrison Fordin tähdittämä Indiana Jones elokuvan myötä, jossa sankari ratsasti solan kautta aarrekammioon.  Solan lopussa on mahtavat hautakammiot ja teatterialue. Lopulta Napatealaiset alisti valtaansa Rooman valtakunta.Paluumatkalla pysähdyimme ruokailemaan ja samalla oli lepotauko. Matkalla saattoi havaita lampaita moottoritiellä. Moottoritie tärkeä Jordanialaisille, koska se yhdistää Aqaban satamakaupungin sisämaahan. Vierellä kulkeva 104 cm leveä rautatie oli vain tavarakuljetuksen käytössä.

Paluumatkalla Hussein esitteli vielä Aqaban kaupunkia kiertoajelun yhteydessä.  Rajamuodollisuudet menivät nytkin joutuisasti. Vain hyttyset kiusasivat meitä.

Retki oli mielenkiintoinen ja ansaitsee arvosanan 9/10.

5. matkapäivä_maanantai 12.3.2012

Lähdin klo 6.15 kamerani kanssa suola-altaiden taakse. Kuulin eilisen retken aikana, että suola-altaiden alueella on lintujen muutosta johtuen paljon lintuja.

Lentokentän Jordanian puolella on suuret suola-altaat, joissa merivedestä erotetaan suolaa. Altaiden reunalla suola oli aivan kuin lunta. Lähdin näiden altaiden ja Jordanian rajan väliselle alueelle bongaamaan lintuja tai oikeastaan valokuvaamaan niitä. Sinne johtaa hotelliltamme lyhyt reitti, mutta jostakin syytä reittini kierteli ja matkaa sinne kului lähes 45 minuuttia. Kuvasin lähinnä vesilintuja vajaan tunnin ja kamerallani ikuistettua monta lintua. Paluu hotellille kesti vaín parikymmentä minuuttia. Reissulla kuvasin taas yhden pyörätelineen.

Aamiaisen jälkeen poikkesimme Aurinkomatkojen toimistoon. Selvittelimme jo kotimaassa varatun 2 pv Jerusalemin matkan järjestelyjä. Vähän jäi sellainen maku, että tällä viikolla 2 pv matkaa Jesusalemiin ei järjestetä, koska kiinnostuneita on aika vähän. Toimiston portin pielestä nappasin taas uuden pyörätelinetyypin kuvan. Klo 11.05 suuntasimme linja-autolla retkelle Negevin autiomaahan. Menomatkalla kuulimme taas kerran oppaalta uusia asioita Israelista.

Menomatkalla ensimmäinen kohde oli multimediaesitys, jossa esiteltiin alueen historiaa elokuvan keinoin ja erikoisuutena oli pyörivä katsomo. Seuraava pysähtyminen oli luonnon muovaaman sienen kohdalla. Samalla paikalla näin Aavikkokiurun, jonka onnistuin kuvaamaan..

Matkaa jatkettiin seuraavan luonnon muovaamaan kohteeseen riemukaareen, jonka läpi kulkeminen edellytti jonkin verran kiipeilytaitoja. Tämän jälkeen oli mahdollisuus käydä vanhan kuparikaivoksen käytävissä.  Tutkijat ovat kaivaneet aluetta, siksi pinnassa oli jonkin verran Eilatin kiveä. Vihreää kiveä, josta tehdään koruja.

Sitten siirrettiin Kuningas Salomonin pylväille. Myös siellä kiipeiltiin ja ihasteltiin luonnon muovaamaa luontoa.  Siellä oli myös kaksi Aavikkokiurua. Sitten siirryttiin keitaalle, jossa meille tarjottiin kasvisruokaa. Ennen ruokailua täytimme eri värisillä hiekkalajeilla pieniä pulloja. Minussakin löytyi uutta osaamista ja toisaalta tiedän niin monessa matkamuistomyymälässä olevien hiekkapuollojen valmistustekniikan. Tärkein asia on pakata pullo tiukkaan.

Keitaan lammen reunalla kuvasin lintua The White Crowned Black Wheater (Kirjotasku) ja toisena lintuna oli myöskin musta lintu, jonka vatsapuoli oli valkoinen. Retken kokonaisarvio oli 7,5/10. Joltain osin retki tuntui olevan temppurataa.

Illalla kävelimme City-Centeriin vaihtamaan rahaa ja etsimään postia. Vaihtokurssi oli 482 NIS/satanen. Postin vieressä oli laillinen mielenosoitus lähellä olevaa pizzaa vastaan. Mielenosoittajat syyttivät pizzerian omistajaa kissojen tappamisesta. Omistaja oli kuulemma kyllästynyt asiakkaiden valituksista pöydän alla ruokaa mankuvista kissoista. Olivat kuulemma pyydystäneet loukulla ja sitten tappaneet ne ilmatiiviissä säkissä. Poliisi oli valvomassa  mielenosoitusta ja tilanne oli hyvin hallittua.

Vielä maittavat iltakähvit hotellihuoneessa ja uni maittoi.

Suolavuoret
Luonnon muovaama sieni
Haikara suola-altaan reunalla
6. matkapäivä_tiistai 13.3.2012
Heräsin kello 6.30, sää on vielä utuinen ja lämpötila on jo 22 astetta. Aamiaisella ollessa tulin pahalle päälle, vaikka lomalla ei saisi murehtia turhia. Jätin muuten tietokoneeni Suomeen, uutisia en ole lukenut tai katsonut miltään kanavalta. Puheluihin olen vastannut tai sitten laittanut heille soittajaa ohjaavan tekstiviestin. Näin pääsen helpommalla itse ja myös soittaja ei turhaan soittele montaa kertaa.Palataan siihen aamuiseen Olen ollut täällä vajaan viikon ja murehdin hotellin kuluja. Oikeastaan ajattelin tätä valtavaa tuhlausta ruuan suhteen. Oli suoraan sanoen sikamaista käytöstä aamiaisella. Kilvan keräsivät lautaselle kukkuramäärin ruoka, jota eivät edes aikoneet syödä. Samat henkilöt keräsivät käsilaukkuihin ja muovikasseihinsa ruokaa. Varmaankin lounaaksi, mutta tuskinpa niitäkään söivät. Minulle tuli jopa pieni sanaharkka venäläisen naisen kanssa. Hän kysyi venäjäksi mitä katson ja vastasin hänelle muutamalla suorasukaisella sanalla. Alkoi sitten meuhkota minulle ja saattoi itsensä naurunalaiseksi. Olivat muutkin kiinnittäneet huomionsa hänen keräilyviettiinsä. Yritti muuten päivällä viedä altaalta pyyhkeen, mutta allasvahti puuttui asiaan.Dan Panoraman aamiainen oli siis aivan mahtava, lajikkeita paljon ja maistuivat hyvältä. Lihaa ei tarjottu ollenkaan.Aamiaisen jälkeen lähdimme taas suola-altaiden taakse kuvaamaan lintuja. Uutena lintuja näin aivan upean harjalinnun (Hoopoe).Erityinen ihailuni kohde tänään on ollut lentokoneiden nousut ja laskut, tunne kuin pikkupoikana. Se vaan on niin kaunista ja toisaalta fysiikan lakien noudattamista.Eilatissa on todella turvallista niin päivällä kuin illalla, ei ensimmäistäkään riidan poikasta tai sanaharkkaa. Autoilijat ovat jalankulkijoille erittäin kohteliaita.Uima-allas sai taas tyytyväisen asukkaan, joka nautti puhtaasta ja lämpimästä vedestä. Päivän päätteeksi perinteiseen tapaan kirjoitin kymmenkunta korttia ystävillemme.
7. matkapäivä_keskiviikko 14.3.2012
Eilen kirjoitetut kortit odottivat postimerkkejä, joita lähdimme jalan ostamaan City-Centerin pääpostista. Postin ovella oli erityisen tarkka turvatarkastus. Sain viedä kameran sisälle sillä ehdolla, että en ota valokuvia. Lupasin olla ottamatta. Mietin samalla; onko siellä mitään kuvattavaa – ei muuten ollut muuta kuin pitkiä jonoja. Eilatissa on keskustasta kauempana muitakin posteja, joissa kuulemma on lyhyemmät jonot. Kymmenen postimerkkiä maksoi 40 NIS eli 80 centtiä kappale. Näin kortit saivat matkustusluvan Suomeen. Lähetimme muutaman kortin myös Jordanian puolelta. Lähetämme matkoilta kortin myös kotiin. Näin tulee seurattua postin kulun nopeutta.Täällä on kaikilla liikenneympyröillä nimet ja niiden mukaan voi ilmoittaa sijaintinsa. Lentoaseman vieressä on Rotary-ympyrä, jonka keskellä on Rotary-merkki. On muuten outoa, kun lentosema kaupungin pääkadun varressa aiheuttaen aikamoisia ruuhkia aika ajoin. Jotakin tuttua liikenteessä liikkumine oli, nimittäin liikennevaloja Eilatissa oli yhtä paljon kuin Kokemäellä, siis ei ollenkaan. Sujuva liikenne oli ratkaistu runsaillla kiertoliittymillä, joita rakennettiin kaiken aikaa lisää.Eilisen illan mielenosoituksesta ei ollut jälkeäkään ja Apple-pizzan terassilla nautittiin pizzaa kuin ennen. Kissoja vaan ei näkynyt pöytien alla.
Lomamatkoilla monet sanovat ” kierrän museot ulkoa ja kaukaa” Kävimme kuitenkin yhdessä museossa ja näyttelyssä. Historiallinen museo on aivan keskustassa ja pääsymaksu oli vain 10 NIS ja mukaan sai muutaman postikortin. Näyttely My City Eilat kertoo Eilatin historiasta vuoteen 2000. Näyttely oli mielenkiintoinen ja siinä sai hyvän kuvan Eilatin historiasta. Näyttelyssä oli Eilattitaustaisia henkilöitä, siellä olevia eläimiä, kasveja sekä teollisen rakentamisen vaiheet. Oli lyhyt oppitunti Eilatin historiasta. Arvosanalla 9/10.Samalla tontilla oleva nykytaidetta kuvaava näyttely kutsui kulkijoita maksutta sisälle. Paikka oli Art Galleria. Eniten minua puhuttivat teräksestä tehdyt ”istuvat hohtimet”. Tuttuna nimenä oli Helena Ruohon, jonka kortteja oli myytävänä.Iltapäivällä olimme taas altaalla auringossa ja uimassa.

Sitten tuli takapakkia, jota pelkäsin: Jerusalemin 2 pv matka peruuntui, koska oli liian vähän osallistujia. Päätimme olla menemättä Aurinkomatkojen 1 pv matkalle, menemme Lomamatkan vastaavalle retkelle ensi viikon tiistaina.

Samppanjapullo poksahti illansuussa, nautimme kuohujuomasta ja lähdimme etsimään hyvää ruokapaikkaa, joka löytyikin laguunin ristikulmasta. Ravintola on PagoPago. Ravintola sai meistä tyytyväiset asiakkaat. Kalakeitto tomaattikastikkeessa oli viedä kielen mennessään. Grillattu kana oli todella hyvää ja jälkiruokana ollut jäätelö maistui sekin. Viininä oli laadukas paikallinen valkoviini. Aterian hinta 482 NIS sisälsi 10 % palvelumaksun. Palvelumaksu maksetaan erikseen tai se on merkitty laskuun. Sen suuruus on 10-12%. Juhala-aterian nauttimiseen oikein hyvä paikka. Arvosana 10-/10. Miinus tuli liiasta palvelusta, eli tarjoilija kävi turhan usein kyselemässä ruuan laadusta tai jostain muusta.

8. matkapäivä_torstai 15.3.2012

Heti aamulla lämpötila oli yli 20 astetta. Aamiaisen saimme nauttia rauhassa, koska suuri ryhmä oli lähtenyt aamulla hotellista. Oli rauhallinen aamiainen.

Aamiainen oli erilaisten ruokien maistelua. Juustojakin oli varmaan 15. Erityisen henoa makua löytyi porkkamarmeladin myötä. Ruskeat kananmunat eivät saaneet minua ystävää. Teimme kävelykierroksen vanhaan kaupunkiin. Katujen korkeuserot ovat siellä huomattavia

Torstaisin on City-Centerin läheisyydessä torimarkkinat, jossa myytävän oli vaatetavaraa, elintarvikkeita ja lahjatavaraa. Tulipa ostettua lelu, jonka hinnasta tingin pikkasen. olisi sen saanut kaupasta vähän halvemmalla, mutta meni hyvän tarkoitukseen tuo 2 euroa. Näille markkinoille ei päässyt ilman turvatarkastusta ja sehän on ymmärrettävää. Tämäntyyppiset paikat ovat suosittuja paikkoja pomminasettajille.

City-Centerissä oli mukavia kahvipaikkoja, joissa sai tuoretta kahvileipää sekä kahvia ja tuoremehua.  Samalla oli mahdollisuus seurata paikallisten kahvilakulttuuria, joka on aina jokaisella paikkakunnalla omansa. Pari uutta pyörätelinekuvaa sain tällä kävelykierroksella.

Eilatin läpi kulkee paljon raskasta liikennettä, koska se vie Eilatin satamaan ja Egyptiin. Hurjan näköinen oli nautakuorma, jossa oli kahdessa kerroksessa nautaeläimiä. Myös autonkuljetusrekkoja kulki melko tiheään Eilatin satamasta pohjoiseen. Lähes kaikki auoto olivat japanilaisvalmisteisia.

Kävelyretken jälkeen olikin vilvoittavan uinnin aika omalla altaalla. Pikkasen aurinkoa pintaan ja suolapalaa allasbaarista ja virvokkeita. Altaalla oli väkeä noin puolet aurinkotuoleista, jos sitäkään. Perinteisesti lomatkalla dekkarin saa kyytinsä, tällä kertaa ostiin niitä kirpparilta ja jätän ne hotelliin seuraavien luettavaksi.

Yllättäen kello 16.00 aikaa alkoi reipas tuuli ja ilma viileni sen myötä., ainakin tuulisella paikalla.

Illalla käynti pimentyneen meren rannalla. Pimeä aaltoja rantaan tuova meri on aina yhtä vaikuttava.

9. matkapäivä_perjantai 16.3.2012

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kulkumme Eilatin lintupuistoon. Menimme sinne taksilla Jordanian raja-aseman parkkipaikalle ja siitä jatkoimme jalan. Taksi maksoi 23NIS ja perille päästyä kuski kertoi auliisti paikoista, jonne kannatti mennä. Ei kuljettanut ensimmäistä kertaa linnuista kiinnostuneita.

Alueella on lintujen tutkimuskeskus ja rengastuskeskus. Monien lintujen jalassa olikin rengas. alueelle oli rakennettu kuvausrakennelmia, joissa saattoi lintuja häiritsemättä ottaa valukuvia. Alueelle oli rakennettu polkuja, jota pitkin saattoi melko suojassa liikkua. Vaikka alue oli lentokentän päässä, niin se oli hyvin rauhallinen paikka. Pääskysiä oli hyvin runsaasti, samoin lokkeja ja sitten lintuja joiden nimiä selvitän joko hotellilla tai kotimaassa. Haikarat ja flamingot tunnistin ja tietenkin varpuset. Kuvien paljoudesta joku saattaa luulla olen pelkästään kuvannut lintuja, mutta niinhän ei ollut.

Kävelimme suola-altaiden reunaa hotelillemme. Poikkesimme kuitenkin palmumetsään , jossa oli taatelipalmuja. Palmujen alla kulki muuleja, joiden tehtävän oli syödä maahan pudonneita taateleita. Tämä oli hyönteistorjuntaa, ei ollut pieniä kärpäsiä makeita taateleita syömässä. Siellä näimme taas Hoopoen. Tälle omatoimiselle kokopäiväretkelle suosittelen arvosanoin 9/10. Eväät olisi kannattanut ottaa mukaan.

Tämä olisi loistokohde kuukauden kuluttua, varsinkin lintukuvaajille. Petolintuja ei ollut vielä paljon ja ne lensivät korkealla. Niin korkealla, että näkyi vain pisteinä.

Perjantaina alkoi taas shapatt eli sapatti ja hotellin ala-aulassa oli 17.45-18.30 tarjolla juomaa ja pikkupurtavaa. Oli mm. oikein hyvää punaviiniä. Sapattina ei tehdä työtä ja kaupunki hiljenee.

Hotellin hisseistä yksi on shapatt –hissi, jossa kulkija ei tarvitse tehdä työtä eli painaa hissin nappia. Hissi kulkee automaattisesti kerroksesta toiseen. Ovi avautuu kerroksen kohdalla ja menee kiinni tulee hissiin henkilö tahi ei. Hotellin kaksi muuta hissiä toimi kuitenkin normaalisti. Huoneeseen oli taas tuotu makea kakku sapatin kunniaksi.

Täällä ei ole ravintoloissa sisäänheittäjiä ja saattoi rauhassa lukea ruokalistoja. Menimme syömä italialaistyyppiseen ravintolaan Pastory. Siellä oli vauhdikas meno päällä ja söimme tietenkin pizzat. Olivat italialaistyyppisiä ja maukkaita. Tämäkin ravintola oli lähellä hotelliamme, noin 100 metriä. Nyt vuorossa oli italialainen valkoviini ja sekin maistui.

Hotelliin palatessa turvamies varmisti, että olemem hotellin asukkaita. Näin tehdään silloin tällöin.

10. matkapäivä_lauantai 17.3.2012

 

Sapattiaamu valkeni viileänä ja oli tähän astisen loman se viileä päivä. Uimarannoilla ei ollut ruuskaa, vaikka olikin monelle vapaapäivä.

Aamiaisella kahvikoneellakin oli vapaata tai oikeastaan kahvinkeittäjällä. Lentokoneet pysyivät maassa ja lähtivät kentältä vasta klo 15.00 jälkeen.

Päivän aikana lämpötila nousi vaivoin 20 asteeseen. Kova tuuli viilensi ja toi mukaan hiekkaa erämaasta. seurasimme petankin pelaajia, joita oli kerääntynyt suurin joukon rantahotellin piha-alueelle. Vapaapäivästä johtuen merellä oli paljon lainelautailijoita, taisi olla oikein kilpailuja.

Eilatissa pidetään hyvää huolta kissoista. Niillä on omia ruokintapaikkoja, joihin kaupunkilaiset vievät ruokaa ja juomaa. Paikalla oli jonkin verran nenääni tunkeutujaa ikävää kissan jätösten hajua.

Ruokailupaikkavaihtoehtona oli joko espanjalainen tai venäläinen ravintola. Valitsimme venäläisen. Yllättäen siellä oli ruokalista suomeksi ja yksi tarjoilija osasi vähän suomea. Tilaamamme grillattu kana oli valtavan suuri. Ennen ruokailua tuotiin alkupalat. Lasi paikallista valkoviiniä ja ruoka maksoi yhteensä 185 NIS. Juomarahaa annoimme 20 NIS. Ravintolan hinta-laatusuhde oli 8/10. Lähellä nostosiltaa olevan ravintolan nimi oli Gulf restaurant Pehtopah

Sitten hotellille nukkumaan, lämpötila oli laskenut lähelle +10 astetta.

11. matkapäivä_lauantai 18.3.2012

Sunnuntaiaamu oli huomattavasti lämpimämpi kuin eilinen. Aamiaisella oli todella vähän ruokailijoita. Tuntui, että iso osa meistä oli suomalaisia. Aamiaisen jälkeen päätimme lähteä Delfiini-riutalle. Tietenkin jalan, koska sinne on matkaa vain 5 km. Reitti kulki rantatien reunaa. Jalkakäytävä oli oikein hyväkuntoinen. Ensin menimme laajan sotilasalueen läpi. Sitten oli ranta-alue, josta saattoi laskea veneen veteen ja uiminen oli ehdottomasti kielletty.  Sitten oli vuorossa satama-alue ja alueella oli hyvin paljon japanilaisia autoja. Väri oli pääosin harmaa tai valkoinen. Kaiketi kuumalla alueella vaalea auto on miellyttävämpi kuin tumma auto.

Ennen satamaa oli hiekasta kasattu muistomerkki , jossa oli luku 60 ja Daavidin tähti. Oli ilmeisesti laitettu pystyyn silloin, kun Israel täytti 60 vuotta muutama vuosi sitten.

Siitä jatkoimme vielä hetken matkaa kohteeseemme. Pääsymaksu, sisälsi delfiinien katselu, oli 64NIS eli noin 15 euroa. Samalla rahalla olisi saanut myös aurinkotulin ja uintiluvan hiekkarannalla. Käytimme ajan delfiinien katseluun ja uinti jäi väliin.

Kahdeksan delfiinin ryhmä sai ihastuksemme. Meille selostettiin niiden koulutusta. Seurasimme niiden ruokintaa. Ne ruokittiin kolmessa eri pisteessä. Jokaisella oli oma kalaämpäri. Värien mukaan delfiini tiesi milloin hän saa kalan. Samoin ruokailu päättyi siihen kun oma ämpäri huuhdeltiin. Ruokailussa oli kolme henkilöä ja ruokailu oli samalla koulutustilaisuus.

Kohteessa olisi voinut uida tai sukeltaa delfiinien joukossa, mutta emme halunneet mennä sinne. Siellä oli myös paljon erilaisia ja –värisiä kaloja. Paikalla oli myös elävää korallia.

Paikka oli viehättävä, vaikka oli lähellä tietä ja telakkaa. Siellä oli myös myymälä ja ruokailumahdollisuus. Arvosana 9/10.

Kympin kävelylenkin jälkeen uinti omalla altaalla tuntui mukavalta ja oli hyvää palautusta.

Illalla mukavan lämpimässä kelissä tehtiin vielä kävelykierros rantakadulla. Asiakkaita oli melko vähän, taitaa myyjät olla muusta syystä paikalla. Ostin muutaman tuliaisen ja takaisin lähimarketin kautta. hotellille. Iltakahvi huoneessa maistui oikein hyvältä.

Tämä lomapäivä oli yhden viileän päivän jälkeen helteinen.

12. matkapäivä_sunnuntai 19.3.2012

Jo ennen aamiaiselle menoa lämpömittari näytti 22 astetta eli tulossa oikein lämmin ilma ja taivas oli pilvetön. Aamiaisella ei ollut mitään erikoista. Ravintolassa oli selkeä työnkierto. Kahden viikon aikana samat henkilöt tekivät monenlaista työtä.

Päivä oli odotuksen mukainen ja erittäin lämmin. Viihdyimme altaalla sekä altaan reunalla.  Kävin Aurinkomatkojen toimistolla vaihtamassa kirjoja. Vein lukemani kirjat kuitenkin sinne, koska hotellimme on aivan Aurimatkojen toimiston vieressä ja siellä on hyvä kirjasto

Illalla teille kävelyretken lentokentän toiselle puolella olevalle ostokeskusalueelle ja postitimme viimeiset postikortit. Kuvasin västäräkin, joka oli keltainen ja muutaman vihreän papukaijan. Poikkesimme IMAX elokuvateatteriin, jonka aulassa oli tasokas vahanukkenäyttely. Siellä oli Castro, Pavarot ja oli siellä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Näyttely oli maksuton ja ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Illalla pakattiin reput huomista Jesusalemin matkaa varten. Aamiaispaketti oli varattu jo aamulla.

13. matkapäivä_maanantai 20.3.2012

Tänään oli aamuherätys jo kello viisi, koska vuorossa lomamatkan tärkein retki, Yhden päivän matka Jerusalemiin. Pahvilaatikkoon pakattu aamiainen on kuin varjo normaaliaamiaisen sisällöstä. Kyllä sekin maistuu retken ensimmäisellä pysähdyspaikalla Kuolleen meren rannalla. Matkalla saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita Lähi-Idästä, Israelista ja vaikka mistä.

Kuulimme mm mielenkiintoisia juttuja kibbutsien toiminnasta. Matkalla näimme myös alueen, jossa pyritään elvyttämää raamatunaikaisten eläinten olemassaoloa, Siellä  oli mm villiaaseja ja srutseja.

Ensimmäinen kohde on Kuollut meri, jonka veden suolapitoisuus on noin 33%. Tämä suolapitoisuus aiheuttaa erittäin voimakkaan nosteen. Suuren suolapitoisuuden johdosta vedessä ei ole ollenkaan elämää. Paikka on maakuoren matalimmalla kohdalla, noin 400 m merenpinnan alapuolella.

Uinti edellyttää varovaisuutta, veteen mennään takaperin ja laskeudutaan istumaan ja kellumaan. Tehtävä ei ollut kovinkaan helppoa. Uinnin jälkeen oli tärkeä peseytyä hyvin. Aamupalan nautimme katsellen lintuja, joita siellä oli yllättävän paljon.

Sitten siirryimme linja-autoon ja suuntana oli Jerusalem ja ensimmäinen  tutustumiskohde oli Getsemanen puutarha, jonne Jeesus meni viimeisen aterian jälkeen rukoilemaan. Puutarhan vieressä oli Kaikkien kansojen kirkko. Puutarhassa oli erittäin vanhoja oliivipuita. Samalla alueella oli Marian hauta, jonka paikalla on kirkko. Tähän kohteeseen piti mennä ensin, koska siellä on päivällä tauko. Ehdimme käydä ennen sulkeutumista.

Tämän jälkeen siirryimme ylös Öljymäelle, jossa oli hyvä näkymä. Paikka on melko lähellä Getsemanen puutarhaa. Jeesuksen ja  Hänen opetustensa päivittäinen matka johti Temppeliin, joka sijaitsi samalla paikalle kuin nykyinen Kalliomoskeija. Öljymäen rinteellä on maailman vanhin käytössä oleva hautausmaa.

Tämän jälkeen siirryimme Jerusalemiin Siionin portin kautta, joka on kahden viimeisimmän sodan arpeuttama.  Tutustuimme useaan eri kohteeseen mm itkumuuriin. Alueella oli paljon ihmisiä ja todella pariskuntien pääsy yhdessä muurille ei onnistunut, koska naisilla oli oma alueensa ja samoin miehille. Muurille ei ollut asiaa paljain päin. Muurilla oli televisiossakin esillä olleita ultraortodokseja. Tunnelma aivan muurin tuntumassa oli hyvinkin harras, siellä oli koulujen oppilaita ryhmänä ja toisaalta hyvinkin iäkkäitä henkilöitä.

Itkumuurilta siirryttiin alueelle, jota myötä kulkii Via Dolodosa. Aloitimme asemalta V, jossa Simon Kyreneläinen pakotettiin kantamaan ristiä, seuraavalla asemalla VI pysähdyttiin ja siinä kohdassa Veronika pyyhki Jeesuksen kasvot. Matkaa jatkettiin kohtaan Jeesus kaatui toistamiseen. Seuraava pysähdyspaikka, asema IX, jossa Jeesus kaatui kolmannen kerran. Tämän jälkeen siirryttiin Pyhän haudan kirkolle, joka kristittyjen pyhiinvaeltajien ehkä tärkein paikka. Via Dolorosa kulkee läpi kaikkien uskontokuntien, läpi kiihkean kauppapaikan.

Tämän jälkeen oli hetki lounaaseen  ja ostosaikaakin jäi vähän. Markkinapaikalla piti tinkiä, koska se kuuluu asiaan. Normaalisti ensimmäisestä hinnasta puotaa ainakin puolet, joten tinkiminen kannattaa. Edellyttäen tietenkin, että on aikaa kaupantekoon toisin kuin meilla Suomessa. Jesusalem on aivan erilaista Israelia kuin Eilat.

Paluumatkalla saimme kuulla israelilaisten esittämää musiikkia. Paluumatka oli valtaosin pimeässä matkustamista. Linja-autoa ajoi toinen aamulla lepovuorossa ollut kuljettaja. Arvosana oli vain 8/10 kiireisestä aikataulusta johtuen. Tälle retkelle pitäisi varata kaksi päivää.

14. matkapäivä_maanantai 21.3.2012

Raskas retkipäivä takana ja olisin mielelläni nukkunut pitkään, mutta mielenkiinto lintuja kohtaan sai unen loppumaan aikaisin, Suuntasin varhain Ofira- puistoon. Puistossa oli monta valokuvaajaa. Taas muutama usi lintu tuli kuvattua ja samalla tapasin uusia ihmisiä. Ihmisiä, joihin voi lähestyä vielä kotimaassa.

Aamiaisen jälkeen lähdimme vielä kerran kiertämään meille tuttuja paikkoja, ikään kuin kertasimme Eilatissa olevat kohteet. Teimme viimeiset ostokset.   Päivä oli aurinkoinen ja sai hyvälle mielelle, vaikka huomenna on kotiin lähdön aika.

Pakkasimme matkalaukut ja punnitsimme käsissämme laukkujen painoja. Ruumaan menevät saivat painaa 20 kg ja ne tuntuivat painavan juuri sopivasti. Lentokoneeseen tuleva laukku sai painaa vain 5 kg ja tiedän sen painavan liian paljon. 5 kg on aivan kohtuuton raja. Kahdeksan kilogramma olisi kohtuullinen maksimipaino.  Huomenna sitten kuulee painon ja joutuu mahdollisesti maksamaan ylipainomaksun.

Uima-altaalle annettiin jäähyväiset. Olemme uineet lähes jokaisena päivän ainakin puoli tuntia.

Viimeisen illallisen söimme venäläisessä Gulf –ravintolassa. Menimme siis toistamiseen samaan paikkaan. Osittain sijainnin ja tietenkin ruuan hinta/laatusuhteen johdossa. Nyt oli vuorossa grillattu kana. Maistui hyvältä hyvän viinin kanssa.

Jo tässä vaiheessa voi huoletta sanoa, että olipa hyvä matka. Tänne voisi tulla uudelleen.

15. ja viimeinen matkapäivä_maanantai 22.3.2012

Lomamatka alkaa olla lopuillaan ja päätin vielä kerran käydä lähipuistossa kuvaamassa lintuja. Siellä oli taas muitakin kuvaajia. Tämän jälkeen kävimme viimeisen kerran aamiaisella.

Teimme pienen kierroksen pihalla ja uima-altaalla kävely ennen bussiin siirtymistä. Matka lentoasemalle alkoi.

Lentoasemalle ehti juuri ennen meitä taas virolainen ryhmä ja tiesimme, että menee aikaa haastatteluissa. Odottelimme ensin bussissa, ennekuin saimme lupaa mennä sisälle.

Haastatteluun oli monta jonoa ja näistä jonoista otettiin aivan sattuman varaisesti henkilöitä eteenpäin. Odotimme todella kauan omaa vuoroamme. Haastattelu oli hyvin tarkka. Tästä selviydyimme kuitenkin ilman vammoja. Seuraavaksi meillä oli ruumaan lähtevän tavaran tarkastaminen. Sitten menimme lähtötiskille ja jännittämään laukkujen painoa. Matkalaukkuni painoi 300 gr alle maksimin mutta käsimatkatavara painoi 7 kg. Lupasin, että seuraavalla kerralla pysyn 5 kg rajan alapuolella. Tässä pääsin matkalaukusta eroon ja seuraavassa kohdassa tarkistettiin käsimatkatavarat. Tämän jälkeen tarkistettiin vielä matka-asiakirja eli passi. Siis siellä oli kaikkiaan viisi eri tarkistuspistettä.

Pienellä lentoasemalla oli vain yksi tax-free ja siellä olivat hinnat melko korkeita.  Kahvi maistui oikein hyvältä.

Lentokoneeseen kuljetettiin bussilla ja lentomatka sujui oikein mukavasti. Saavuttiin aikataulussa Helsinkiin, jossa sää oli oikein mukava. Toivottavasti ensi syksynä voin matkustaa jonnekin mukavaan paikkaan.             KOKO MATKAN ARVOSANA 9/10


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.