Edinburgh, Skotlanti 6.-10.2010
Olutta sai pubista, niinpä tietenkin
Näitä paikallisia takseja ei tietenkään näy muualla.
Säkkipillinsoittajakin sentään nähtiin
Keskiviikko 6.10.2010
Perehdyimme sähköisen lähtöselvityksen saloihin ja lopulta virkailijoidenkin oli myönnettävä, että ei toimi! Onneksi perinteinen manuaalimenetelmä on aina varma ja niinpä olimme kaikki 24 kuuden maissa KLM:n Boeing 737:ssä matkalla kohti Amsterdamia.
Schiphol kentällä matkalaisilla oli reilu tunti aikaa tehdä ostoksia ja siirtyä jatkolennolle kohti varsinaista matkakohdettamme Edinburghia. Skotlantiin laskeuduimme illan jo pimennyttyä noin klo 21.30 paikallista aikaa (suomalaisittain 23.30). Noin tunnin kuluttua saavuimme maineikkaaseen, Macdonald Roxburghe Hotelliin, joka on rakennettu vuonna 1848 ja sijaitsee Charlotte Squarea -aukiota vastapäätä aivan Edinburghin sydämessä. Aukion suunnitteli Robert Adam, ja sitä pidetään usein aikakautensa hienoimpiin kuuluvana aukiona. Charlotte Square on nimetty myös kohteeksi Unescon maailmanperintöluetteloon. (http://www.macdonaldhotels.co.uk/roxburghe/gallery/).
Torstai 7.10.2010
Aamiaisen jälkeen seuraamme liittyi mainio oppaamme, Arja Lyle-Smythe. Lähdimme liikkeelle klo 8.15 ja suuntanamme oli ensin Stirlingin kaupunki ja siellä Forth Valley College, Falkirk campus. Perillä meitä olivat vastassa vierailumme emännät, opettajat Jennifer Henderson ja Louise Cowie. Heidän johdollaan siirryimme oppilaitoksen neuvottelutilaan, missä meitä perhdyttivät skotlantilaisen koulutusjärjestelmän saloihin rehtori Linda MacKay ja hänen avustajansa Wendy Livingstone. Iso-Britanniassa aluehallinnolla on laajat valtuudet päättää mm. koulutusasioista. Saimme kuulla, että Skotlannissa koulutus on otettu tärkeäksi kehittämisen painopistealueeksi. Oppilaitosten rakentamiseen investoidaan voimakkaasti ja niitä kannustetaan myös itsenäiseen opetuksen kehittämistoimintaan. Avainsanoiksi nousivat esittelyssä joustavuus ja monimuotoisuus.
Kansalliseen koulutusjärjestelmään kuuluu edelleen oppivelvollisuus, joka kestää 16 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen opintoja jatketaan joko lukiossa (sixth form college) tai ammatillisessa koulutuksessa (FE, further education college). Oppivelvollisuusiän nostamisesta 18:aan on tehty kansallinen päätös vuonna 2007. Skotlannissa päätöstä on toistaiseksi viety eteenpäin siten, että oppilaalla on velvollisuus osallistua koulutukseen vielä yksi vuosi oppivelvollisuuskoulun päätyttyä, ellei hän siirry suoraan työelämään.
Rehtorin esittelyssä pääosaan nousi ns. uuden ajan oppisopimuskoulutus (MA, modern apprenticeship). Koulutusmuodossa on hyvin paljon yhtäläisyyksiä suomalaiseen oppisopimuskoulutukseen. Jossain määrin sikäläinen järjestelmä kuitenkin korostaa hivenen enemmän oppilaitoksen säännöllistä mukanaoloa opiskelijan arjessa: Koulussa ollaan joko tietyt päivät viikosta tai tietyt viikot kuukaudesta. Kaikki MA-opiskelijat ovat työsopimussuhteessa työnantajaansa. Koulutuksien pituudet vaihtelevat yhdestä vuodesta neljään vuoteen. Lyhemmissä koulutuksissa koulutetaan täsmäosaajia tiettyihin työtehtäviin ja pidemmissä koulutuksissa puolestaan eri alojen ammattilaisia. Vastaavista ammatilliseen perustutkintoon johtamattomista koulutuksista on alettu puhua myös suomessa, viimeisimpänä kaavailtu hoiva-avustajan koulutus esim. vanhainkoteja varten.
Varsinaisessa ammatillisessa koulutuksessa oli havaittavissa paljon yhtäläisyyksiä Skotlannin oppisopimuskoulutukseen. Työssäoppimista on viikoittain useimmiten 2 – 3 päivää. Opintojen edetessä pyritään opiskelijoille tarjoamaan mahdollisuuksia joustavaan ja yksilölliseen etenemiseen. Opintopolut voivat muodostua hyvinkin yksilöllisiksi ja ne voivat sisältää monenlaisia opintoja. Tähän liittyy myös eräänlainen ylivertaisen osaamisen hanke (Curriculum for Excellence), jossa korostetaan aitojen oppimisympäristöjen ja -tilanteiden merkitystä (Bringing life to learning and learning to life). Huippuja myös etsitään tietoisesti opiskelijoiden keskuudesta: osalla ammattikouluopinnot voivatkin katketa siirtymiseen yliopistoon tai korkeakouluun jo ennen ammattiin valmistumista. Varsinaisia suomalaisen koulutusjärjestelmän kaltaisia ammattikorkeakouluja ei kerrotun mukaan ole.
Kierros oppilaitoksen osastoilla vahvisti sen tosiasian, että nuoret ovat varsin samanlaisia maasta riippumatta. Niinpä lähes kaikki haastatellut opiskelijat aikoivat edetä peruslinjaa kohti tulevaa ammattiaan. Opintojensa kestoksi he arvioivat 3 – 4 vuotta.
Pääsimme tutustumaan mm. seuraaviin koulutuksiin: kone- ja metalliala, sähkötekniikka, prosessi- ja automaatiotekniikka, ajoneuvotekniikka, LVI-tekniikka, öljyalan tekniikka (poraus ja pumppaus), rakennustekniikka, puuala, verhoilu, pintakäsittely. Merkille pantavaa oli työturvallisuusasioiden korostaminen, määräyksiä noudatettiin tarkasti. Opetustilat olivat pääosin myös erittäin siistejä ja kierrätyspisteitä oli aina ulottuvilla.
Seuraavana kohteenamme oli Raploch Community Campus. Tutustuimme alueen koulutukseen vararehtori Ken Thomsonin opastuksella. Raplochin alueella kaikki koulutus on kiinteässä yhteistyössä kunnallisten palveluiden ja hallinnon kanssa. Uusi koulutuskeskus on rakenteilla ja hanketta pidetään koko alueen koulutuksen lippulaivana. Alueen ammatillinen koulutus keskittyy pitkälti erilaisiin hyvinvointipalveluihin, joista keskeisimpinä ravintotalous-, hius- ja kauneusalat.
Iltapäiväksi siirryimme Scotland’s Colleges’n tiloihin ruokailemaan ja kuulemaan David Belsey (National Officer) selostamana Skotlannin opettajien ammattijärjestön (EIS, 60 000 jäsentä) näkökantoja koulutukseen ja opetukseen.
Vaikka Skotlannissa on tehty periaatepäätöksiä koulutukseen satsaamisesta, perusongelmat ovat pitkälti samoja kuin suomalaisilla kollegoilla. Monissa asioissa vaaditaan säästöjä ja mm. paineet lähiopetuksen vähentämiseen ovat kovat. Opettajien viikoittainen opetustuntien määrä 20 – 24 tuntia ja vuodessa maksimissaan 840 tuntia. Haastatellut opettajat tuntuivat kuitenkin olevan käytännössä lähes kokonaistyöajassa ja töitä tehdään periaatteella päivittäin klo 9 – 17, 40 viikkoa vuodessa. Palavereita on suomalaisillekin tuttuun malliin ja kehittämiseen osallistutaan aktiivisesti.
Säästöjä haetaan mm. opetusteknologian keinoin. Verkko-opetuksen kehittämisstrategiassa on kuitenkin yksi merkittävä ero Suomeen verrattuna: Skotlannissa on alettu järjestelmällisesti kehittää eri alojen kansallista verkko-opetusmateriaalia, joka on kaikkien koulujen ja opettajien käytettävissä.
Ammatillisten opettajien kelpoisuudesta kysyttäessä selvisi, että aivan selkeää kaikille yhteistä opettajaksi pätevöitymisen koulutusmallia ei ole käytössä, vaan opettajaksi voidaan pätevöityä useampaakin eri reittiä. Keskeistä on kuitenkin tulla hyväksytyksi opettajarekisteriin (General Teaching Council for Scotland). Rekisterin pääsyn edellytyksenä on noin vuoden kestävä opettajakoulutus yliopistossa sekä eri tahoilta, työelämästä ja koulutuksista saatavat puoltavat todistukset ja lausunnot. Opettajana toimii kuitenkin myös rekisteröimättömiä henkilöitä.
Majoitukseen palailimme noin klo 17. Valmistautumaan ruokailuun. Illallisella kävimme vajaan tunnin ajomatkan päässä South Queensferryn alueella arvostetussa The Boat House -nimisessä merenrantaravintolassa. Tarjolla on ensisijaisesti merenantimia, jotka maistuivatkin erinomaisesti tuhdin päiväohjelman jälkeen. Pihviäkin oli tarjolla – tosin anjoviskastikkeella marinoituna ja kuorrutettuna. Ravintolan suurista panoraamaikkunoista saattoi ihailla perinteistä Brittiläistä insinööriosaamista eli massiivista teräspalkkirautatiesiltaa.
Perjantai 8.10.2010
Liikkeelle päästiin jälleen heti aamiaisen jälkeen. Päivän kohteena olivat Jewel and Esk Collegen kaksi kampusta, Edinburgh Campus ja Midlothian Campus. Ensin mainitussa tutustuimme erityisesti ravitsemus- ja hyvinvointialojen koulutukseen ja jälkimmäisessä tekniikan ja kaupan koulutukseen.
Jätimme yhteisen klo 14:n lounaan väliin ja suuntasimme kohti Edinburghin kaupunkia. Osa matkalaisista jäi uuden parlamenttitalon maastoon aikomuksenaan tutustua parlamenttiin sekä kävellä ns. Queens Mile (The Royal Mile), jossa matkan varrelle asettuu melkoinen määrä tärkeimmistä kaupungin nähtävyyksistä. Maili, joka todellakin on mailin mittainen alkaa Holyroodhouse-palatsin luota ja sen päätepisteestä löytyy kukkulan laelta Edinburghin linna. Reitin sanotaan olevan Edinburghin vanhan kaupungin selkäranka. Reitin varrelle osuvat ainakin seuraavat nähtävyydet: The Palace of Holyroodhouse, The Cannongat, The Queen’s Gallery, Museum of Edinburgh, Parliament Square, Edinburgh City Chambers, Edinburgh City Chambers, The Lawnmarket, The Castle Hill ja Edinburgh Castle. Osa päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hengähtää hiukan sekä perehtyä kaupungin shoppailumahdollisuuksiin.
Ja kun kerran Skotlannissa oltiin, niin illaksi oli varattu tarjolle skotlantilaisia nautintoja The King James -hotellissa. Tarjolla oli Jamie’s Scottish Evening, johon kuului paljon kansantanssia, musiikkia – säkkipillillä ja ilman – sekä kiltin helmojen heilahtelun lomaan ujutettua sanailua, unohtamatta pientä ilkeilyä englantilaisille. Hengen ravinnon lisäksi nautimme myös skottien kansallisherkkua haggisia. Täytyy sanoa, että maistui. Mutta miltä maistui; sen suosittelemme jokaista itse kokeilemaan. Joku aikoi kokeilla vielä illan päätteeksi skottien uutta kulinaristista erikoisuutta: friteerattuja Marspatukoita. Taisivat kuitenkin jäädä maistamatta. Niinpä lähdimme suoraan majapaikkaamme valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.
Lauantai 9.10.2010
Lauantaille meille oli järjestetty opastettu maaseutu- ja kulttuuriretki. Aluksi suuntasimme matkamme kohti Stirlingin kaupunkia, joka on Skotlannin entinen pääkaupunki ja historiallinen taistelukenttä, ja joka sijaitsee noin 50 kilometriä Glasgow’sta ja Edinburghista pohjoiseen, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Parhaiten Stirling tunnetaan Sir William Wallacesta, Skotlannin ensimmäisestä suuresta vapaustaistelijasta ja Stirling Bridgen taistelun sankarista. William Wallacen johtamat skottijoukot voittivat englantilaismiehittäjien armeijan Stirlingin vanhalla kivisillalla vuonna 1297. Kohteessa keskitimme tarmomme tutustumiseen Stirlingin linnaan (http://www.stirlingcastle.gov.uk/). Valitettavasti aikamme ei antanut myöden vierailla toisella kukkulalla sijaisevalla 67 metriä korkealla National Wallace Monument -muistomerkillä
Matkamme jatkui kohti Callanderin kaupunkia, joka on vilkas pikkukaupunki ja Trossachsin matkailualueen itäinen portti. Matkailualueen maaseutureitin varrelta meille oli varattu lounas pienestä maaseutumajatalosta. Listallamme oli toinen brittiherkku Fish ’n Chips. Suomalainen maku tuntui kaipaavan tähän herkkuun lisää suolaa ja pippuria.
Arja-oppaamme jaksoi jakaa koko matkan ajan kaikkea nähtyihin paikkoihin liittyvää tietoutta: historiaa, kulttuuria, perinnetarinoita, ihmisten arkeen liittyviä erikoisuuksia jne. Hän oli sisäistänyt myös hyvin brittiläiseen huumoriin usein liitetyn sarkasmin ja lähes töksähtävältä vaikuttavaan kommentointiin kätketyn iloittelun.
Aterioinnin jälkeen jatkoimme matkaamme skottiaarteiden maailmaan. Vuorossa oli tutustuminen viskin valmistukseen Glengoyne-nimisessä tislaamossa. Opastettu kierros oli perusteellinen ja havainnollinen: tiedämme nyt hyvän viskikin valmistuksen salat, mutta skottien tuskin kannattaa pelätä meidän käynnistävän kilpailua, koska ” kunnollisen sadon” korjuu kestää 12 – 21 vuotta. Matkamuistoja kuitenkin mukaan tarttui. (http://www.glengoyne.com/)
Kierrokselle mahtui vielä visiitti kuuluisan Loch Lomondin rannalle. Odotimme löytävämme rannalta idyllisen rantakahvilan. Parissa vuodessa sinne oli kuitenkin pystytetty jonkin sortin ostosparatiisi ja suuri akvaario. Arja ei peitellyt pettymystään: ”Kuinka joku voi edes kuvitella suuntaavansa kenkäosotoksille Loch Lomondille?”
Paluu hotelliin, hengähdys ja suunta kohti ilta-ateriaa Cambridge Streetin varrella sijaitsevaan Blue Restaurant ravintolaan.
Sunnuntai 10.10.2010
Pirrrrrrrrrr! klo 3.00 aamulla. Naaman pesu. Loputkin pakaasit valmiiksi ja kohti Edinburghin lentokenttää. KLM lennätti meidät jälleen Amsterdamin kautta koti-Suomeen.
Ei täälläkään hullumpaa ole. Kiitokset kaikille mukana olleille hienosta matkaseurasta!
Raportista vastuullisena Tapio Lindfors ja Jussi Sajamo
© 2024 Paavon polut · Paavo Valtanen · Valokuvaus · Kokemäki